Luvassa vertaistukea ja häähumua...

Yleensä suunnittelen asioita etukäteen. Ja nyt tarkoitan: suunnittelen ihan kaikkea, ja tosi, TOSI paljon etukäteen. Siksi onkin vähän hassua, että minulta on päässyt lipsahtamaan ihan ohitse tieto Love Me Do -tapahtuman ajankohdasta. Olisi tässä tosin ollut vielä aikaa asian huomaamiseen, sillä nämä erilaiset häämessut järjestetään vasta ensi tammikuussa.

Nyt kun Love Me Do on merkittynä kalenteriin, huomaan jo hiukkasen haaveilevani visiitistä Helsinkiin - tietysti sulhasen ja / tai kaason sekä mahdollisten muiden halukkaiden seuralaisten kera! Pikkuinen, vaaleanpunainen irtiotto arjesta tekee varmasti hyvää tammikuun pimeydessä.







En ole vielä ehtinyt missään häätapahtumassa käydä, mutta mieli tekisi. Enhän minä enää paljon mitään tarvitse häämessuilta, mutta tällä hetkellä kaikenlainen häähömppä jotenkin vaan tuntuu jännältä ja tärkeältä ja saa perhoset lentämään vatsanpohjassa sillai hauskasti! Lisäksi jokainen häähömpän äärellä ja ystävien kanssa käytetty hetki katkaisee häihin, ja miksei muuhunkin elämään liittyvää stressiä mukavasti.

Itse asiassa ensi viikonloppuna ajattelin käydä piipahtamassa vähän pienemmässä häätapahtumassa. POP-UP Häähumua Turussa -tapahtuman sivut löytyvät täältä, ja lisää tietoa on myös Facebookissa. Katsotaan, riittääkö aika oikeasti vierailuun, nimittäin pyhäinpäivänä olen yleensä tavannut hengailla isovanhempien seurassa Raumalla, ja ratsastustuntiakin pukkaa... Onneksi joskus on tällainenkin tilanne, että kaikki vaihtoehdot ovat kivoja :)


PS. Love Me Do-tapahtumassa jaetaan jälleen vuoden parhaan hääblogin palkinto. Seuraavaksi aionkin siis suunnata lueskelemaan kaikki parhaat hääblogit vielä kerran läpi, ja sen jälkeen ei muuta kuin äänestämään!

Bisoux!
- Veera

Terveisiä Tukholmasta!

Lähdimme syysloman kunniaksi käymään länsinaapurissa, mukana oli meidän kahden lisäksi äitini ja nuorin siskoni. Odotin matkalta rentoa irtiottoa koko ajan hektisemmäksi käyvään arkeen, on nimittäin selvästi joulukuu lähestymässä ja sitä myöten myös kaikki yliopiston deadlinet!
(Siinä myös syy siihen, miksi täällä blogin puolella on ollut hiukkasen hiljaista viime aikoina.)

Kuva Commonsista; joudun turvautumaan netin varastoihin, kun unohdin ottaa maisemakuvia itse! :D

Nyt on kyllä pakko kysyä, että miksei kukaan ole kertonut mulle, miten I-HA-NA kaupunki Tukholma oikeasti on?

... No juu, kyllä ne yläkoulun ruotsinopettajat vähän edes yritti. Mutta jotenkin se ruotsalaisen kulttuurin siisteys jäi niiden konjugaatioiden ja -ar-er-or - päätteiden varjoon.

Olin ihan tosissaan hämmästynyt siitä, miten kaunis, eloisa ja mukava paikka naapurimaan pääkaupunki oli. Metrolla oli hauska matkustaa, ruoka oli hyvää, ja skeptisistä odotuksistani huolimatta ruotsin kielikin alkoi sujua jo ensimmäisen vierailupäivän aikana. Ainakin sen kuunteleminen, minä nimittäin meinaan aina vastata ranskaksi, jos joku kysyy jotakin ruotsiksi...

Tukholma by night

Kävimme Skansenilla kävelemässä. Jos joku hallitsee eläintarhat, niin ruotsalaiset! Yleensä minulle tulee paha mieli tarhattujen villieläinten puolesta, mutta Skansenin otukset näyttivät kaikin puolin tyytyväisiltä ja saivat elää lajityypillistä elämää. Skansen, ja ylipäätään Djurgårdenin saari, olivat mielestäni ihania vierailukohteita. Suosittelen, varsinkin jos on lapsia (tai lapsenmielisiä aikuisia, tai rakennusperinteen ystäviä) mukana!

Lisäksi kävimme Kuninkaallisilla talleilla (siskoni on minuakin kovempi hevostyttö), Aarrekammiossa ja Historiska museetissa. Suuren osan vierailuajastamme me vain kiersimme Gamla stanin putiikkeja ja kahviloita, kävelimme rantakatuja ja ihmettelimme hienoja, vanhoja taloja. Pakko myöntää, että Tukholma on myös aikas romanttinen matkakohde <3

Matkalta tarttui mukaan paitsi levännyt mieli ja ilo siitä, että saan matkustella niin hyvässä seurassa, myös yhtä sun toista tavaraa. Potentiaalisesti häihin liittyen mukaani tarttuivat "vahingossa" yhdet upeat korvakorut Kuninkaallisesta aarrekammiosta (hehehe.... ihan kaupasta siis ostin ne, en ole mestarivaras), ja lisäksi käväisin eräässä liikkeessä, jota ei Suomen kamaralla vielä olekaan, tekemässä vähän hankintoja...

Kyllä oli hyvä matka. Tukholma pääsi lomakohdelistallani melkein ykköseksi, sillä Pariisia ei vaan voi voittaa mikään :) Melkein jo suunnittelin häämatkaakin länsinaapuriin... melkein. Häämatkan suunnittelu täytyy kuitenkin jättää (budjettisyistä, ja siksi, että kaikki suunniteltava ei loppuisi kerralla) häiden jälkeiseen aikaan. Ei siis ihan vielä raoteta sen ajatusten lokeron kantta!
Tänään sain vielä juoda teetä kaason ja hyvän ystävän kanssa ja juoruta muun muassa häistä. Olen kyllä niin onnellinen kaikesta <3

Bisoux!
Veera

Häiden musiikki - urkujen jälkeen :)

Nyt on varmaan jo korkea aika ottaa puheeksi häiden soittolista! Tai siltä minusta tuntuu, kun paljon muutakaan ei ole tehtävissä juuri nyt. Eilen tuli vahingossa löydettyä loistava kukkakauppakin.(Sivumennen, haettiin sieltä kimput uudelle pikku kummipojalleni <3 olen siis onnesta soikea TÄTI tästä eteenpäin.) Kuvaaja on varattu, kirkko ja juhlapaikka on varattu, ruuasta päästään keskustelemaan vasta vuodenvaihteen jälkeen....

Maistraattiin voisi soittaa, mutta kun se ei ole yhtä hauskaa kuin musiikki... :)

Aloin itsekin miettiä, mitä vastaisin omaan kysymykseeni (Liebster Awardiin liittyen), mikä olisi minun mielestäni maailman kaunein rakkauslaulu?
Näitä on paljon, koska musiikkimakuni liikkuu enimmäkseen rakkausballadien maailmassa.
Mutta mitkä ovat ne parhaat? Mitä bändin ainakin pitäisi soittaa?

Kuva

Maailman kaunein rakkauslaulu. Ei ihan helppo kysymys. Minulle käy helposti kirjoja lukiessa niin, että juuri nyt lukemani tuntuu parhaalta ikinä. Sama tuntuu pätevän myös musiikkiin jossain määrin, muttei ihan niin voimakkaasti. Suomenkielisessä uutuusmusassa näin käy englanninkielistä harvemmin.

Kuva

(Ehkä siksi mielessäni alkoi soida A Lifetime of Adventure, siis se Holopaisen - Kurkelan musiikillinen "kuvitus" Don Rosan sarjakuvakirjaan Roope Ankan elämä ja teot. Ei siinä ole varsinaisesti rakkaudesta kysymys, mutta yhdistän laulun kirjassa kuljetettavaan rakkaustarinaan. Kaunis biisi, mutten ehkä odota kuulevani tätä häissäni...)

Suurena Disney-fanina myönnän, että moni heidän piirrettyjensä rakkauslauluista iskee minuun. Ikisuosikki Can You Feel the Love Tonight on kova (tosin ranskankielisenä vielä parempi!), samoin Tale as Old as Time. Celine Dion -fanina taas koen One Heart-kappaleen tärkeäksi (My Heart Will Go On ei enää jaksa herättää kylmiä väreitä, johtunee ehkä liian monesta kuuntelukerrasta). Kaikki Johanna Kurkelan laulama menee suoraan sieluun ja sydämeen, varsinkin Sun särkyä anna mä en. Ja tietenkin Metallican Nothing Else Matters.

Silti mikään näistä ei ole minulle se maailman kaunein. En osaa päättää enää näistä kahdesta; molemmat saavat aina kylmät väreet kulkemaan selkää pitkin. Molempiin liittyy myös paljon muistoja, mitkä tekevät niistä minulle yhtä kauniita. Kaksi kauneinta ovat:

You Raise Me Up (esim. Josh Groban)

ja Kuka keksi rakkauden (Kaija Koo).

Ja sitten vielä tunnustus, joka jostakin mystisestä syystä nolottaa minua kovasti... Yksi mun ihan suosikki-rakkausaiheisista lauluista on Taylor Swiftin Love Story, ja toinen vielä nolompi (?) on HANNAH MONTANAN (!!!) One In A Million. En välttämättä odota kuulevani näistäkään kumpaakaan, kun hääbändi alkaa soittaa tai Spotify pyörähtää päälle... Onko muillakin tällaisia noloja tai muuten omituisia biisitoiveita?

Bisoux! <3
Veera

Liebster Award -innostus

Nyt on kuulkaa tapahtunut jotakin suurta! Olen saanut ihka ensimmäisen blogihaasteen, ja olen ollut tästä viimeisen melkein-kuluneen-viikon ihan täpinöissäni. Ihan jo ajatus siitä, että joku lukee tätä blogia, lämmittää mieltä... saati sitten, että joku uskaltaisi ottaa minut mukaan haasteisiin.
En ole päässyt purkamaan innostustani vielä tänne blogiin (kiitos mm. mökkihommien ja perunannostotalkoiden, joista ehkä lisää Projekti Pirskerissä), mutta nyt, hyvät lukijat ja kanssaihmiset: TÄÄLTÄ PESEE.

Ensinnäkin suuri kiitos Tyttö Sekä Hän -blogin Lauralle haastamisesta.

Kuva

Liebster Awardissa on kyse pienten ja vähemmän tunnettujen blogien tuomisesta lukijoiden tietoisuuteen. Lyhyesti säännöt menevät näin:

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.

2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.

3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia 

4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille

 Lauran kysymykset 

...sekä minun vastaukseni niihin:

 1. Miksi aloitit bloggaamisen?
 Olen entinen nettiroolipelaaja, ja ilmaisen itseäni mielelläni kirjoittamisen kautta. Kirjoitan myös päiväkirjaa, mutta tietokoneella pystyn luomaan tekstiä nopeammin ja jäsentelemään ajatuksiani paremmin. Ensimmäisen oman blogini kirjoitin kuvataidekasvatuksen sivuaineestani, koska minun mielestäni blogi tuki siinä asiassa oppimistani enemmän kuin mikään muu tapa tehdä portfoliota. Hääblogia aloin pitää ennen kaikkea omien ajatusteni selvittelemistä ja tulevien tai samaa aikaa kanssani hääasioita miettivien morsianten vertaistueksi.

2. Mikä on parasta bloggaamisessa?
Parasta on, jos kuulee jonkun lukeneen blogistani joitakin ajatuksiani. Toisiksi parasta on saada omat mietteet talteen, kuvien kera :)

3. Ajatteletko lukijoita kirjoittaessasi blogia?
Kyllä. Mietin usein sitä, mahtaako kukaan lukea tätäkään... ja toisaalta mietin, että kirjoitinko nyt liian vaikeasti. Ymmärtääkö lukija yhtään, mitä yritän sanoa?

4. Minkä yhden esineen pelastaisit kodistasi tulipalossa?
Olen aina ennen vastannut vauva-ajan valokuva-albumin, mutta se on nyt vanhempien luona. Jos meillä syttyisi tulipalo, pelastaisin... hmmm... vaikeaa. En taida olla kovinkaan kiintynyt mihinkään tavaraan, ja tiedän selviäväni ilman puhelinta ja konetta jonkin aikaa. Pelastaisin varmaankin vanhan opetustaulun, jossa on kirahveja, ja alalaidassa lukee "Kiraffi". Se on säilynyt jo niin kauan, että surisin sen tuhoutumista varmasti.

5. Mihin ihastuit puolisossasi ensimmäiseksi?
Ääneen :) Edelleen selkää pitkin kulkee toisinaan kylmiä väreitä ihan vaan kuunnellessani hänen puhettaan.

6. Mikä on puolisosi ärsyttävin piirre?
Sellainen unohtelu, että jos joku esine on ollut pöydällä (/jääkaapissa /pyykkitelineessä) kaksi päivää, hän ei enää "näe" sitä. Näin ollen hänelle ei myöskään tule samanlaista pakottavaa tarvetta siivota näitä esineitä oikeille paikoilleen, toisin kuin eräillä...


7. Mikä on/oli/tulee olemaan häiden järjestämisessä parasta.
Parasta on, kun isot asiat on päätetty ja varattu ja tietää, että kävi miten kävi, häät järjestetään. Sitten voi keskittyä rauhassa pieniin yksityiskohtiin, värimaailmaan ja kaikkeen ihanaan hömppään.

8. Mikä on paras muistosi lapsuudesta?
Näitähän on paljon. Jokaisessa ikävaiheessa ja jokaisessa paikassa on jotakin parasta. Yksi parhaista hetkistä oli se, kun tulin muskarista kotiin (noin kuusivuotiaana) ja meille oli ilmestynyt olohuoneen nurkkaan hamsterin häkki. Olin halunnut omaa lemmikkiä ihan aina. Toinen valtavan suuri pieni hetki oli se, kun näin nuorimman pikkusiskoni ensimmäistä kertaa. Minä olin 7-vuotias, ja muistan, miten maailma silloin tuntui naksahtavan uuteen asentoon.

9. Mikä oli lempiaineesi koulussa?
Äidinkieli. Kuvataide oli myös tosi hauskaa, ja sitten lukiossa kaikkein parasta oli ranskan kieli. Myös historia oli hauskaa. Olen aina ollut kiinnostunut lähes kaikesta uudesta tiedosta, ja ehkä siksi minusta tulikin opettaja - eikä dinosauruspaleontologi tai kulttuurintutkija tai kirjailija, vaikka niitäkin ammatteja olin suunnitellut. Ehkä vielä joskus...

10. Lukeeko puolisosi blogiasi?
Lukee :)

11. Jos olisit yksi Lumikin kääpiöistä, olisitko Viisas, Jörö, Lystikäs, Unelias, Ujo, Nuhanenä vai Vilkas? Miksi?
Olisin joko Viisas tai Ujo. Olen ollut perusluonteeltani hiljainen sivustakatsoja, mutta nyttemmin olen tainnut muuttua. Uskallan olla asioista jotakin mieltä ihan julkisesti, joten ehkä en enää olisi Ujo. Viisas voisin olla, koska hänkin on rauhallinen, keksii ratkaisuja ongelmiin, ja tietää paljon erilaisista asioista. Jopa ärsyttävän paljon.

Kuva

Liebster Award -palkinnon ehdottomasti ansaitsevat:

(Olen niin myöhässä tämän jutun kanssa, että melkein kaikki seuraamani blogistit ovat jo saaneet palkinnon!! Voi pahus! Mutta onneksi vielä löytyy ihania haastettavia / palkittavia. Ei ehkä yhtätoista, mutta yksi ainakin.)

 
Vaaleanpunainen elokuu
Well Tied Knot (pakkohan tämä on mainita, mun lemppariblogi!)
I'm Ready To Be Yours Forever 
Pitsiniekka 
ja tietysti minut haastanut Tyttö Sekä Hän :) 






Koska nämäkin blogistit on varmaan haastettu ainakin kertaalleen, en lähde enää haastamaan. Jos haluatte, vastatkaa ihmeessä samoihin kysymyksiin kuin minä vastasin - olisi hauska päästä vertaamaan!
Haluan kuitenkin mainita nämä blogit, jotta te lukijat löydätte myös näihin ihaniin, muiden kirjoittamiin hääjuttuihin. Lukuiloa <3

Ja siltä varalta, että vastausintoa riittää (yllä mainituilla tai kenellä tahansa muulla lukijalla), tässä kaikesta huolimatta ne 11 kysymystä!

1.  Miksi aloit kirjoittaa blogia?
2.  Millainen on unelmiesi häämatka? Aiotko toteuttaa sen ? (Milloin?)
3.  Mitä on blogisi nimen takana?
4.  Mikä jännittää eniten, kun ajattelet hääpäivääsi?
5.  Mikä on/oli parasta häiden suunnittelussa?
6.  Seuraatko jotakin TV-sarjaa?
7.  Mikä on mielestäsi kaunein rakkauslaulu? Soiko se häissäsi?
8.  Mikä saa sinut tänään hymyilemään?
9.  Jos sinulla olisi 2500 euroa ja pitäisi järjestää sillä rahalla häät, millaiset häät niistä tulisi?
10.  Jos voittaisit lotossa miljoonan, mitä tekisit sillä?
11.  Jos olisit eläin, mikä eläin olisit? Miksi?  

 

PS. Meinasin joka kerta kirjoittaa "Lobster Award"......

Vihkisormuksen valinta

Moi taas! Palataan nyt tähän sormusaiheeseen. Kuten aiemmassa postauksessa kerroin, meillä mies valitsee minulle vihkisormuksen. Useimmiten kai morsiamet haluavat itse vaikuttaa koruun, jota tulevat kantamaan aina ja kaikkialla, mutta minä en niinkään.
Huomasin tämän kihlasormuksen kohdalla. Sehän ei ollut minun pyytämässäni kuosissa, vaan miehen suunnittelemilla kaiverruksilla koristettu. Tykkäsin siitä silloin, ja edelleen tykkään ihan hurjan paljon.

Sormustani tuijotellessani, sen kanssa tiskatessani, pestessäni käsiä jne. olen huomannut, että minulle koko rinkulaa tärkeämpää on ajatus siitä, että A on suunnitellut sen. Että sormus on hänen valitsemansa, ainakin tavallaan. Haluan, että vihkini kantaa samanlaista symboliikkaa.

Silti, joitain pienenpieniä toiveita minulla voisi olla, ja niitä ajattelin nyt revitellä omaksi ilokseni! (A rakas, saat edelleen hankkia minulle ihan millaisen sormuksen haluat. Mutta jos tarvitset vinkkiä, niin... :D)

1. Yksi vai kaksi sormusta?

Kuva

Olen miettinyt, pitäisikö kihlasta luopua kokonaan. Silloin vihki saisi olla minkä muotoinen ja värinen tahansa, ja siinä voisi olla vaikka millaisia kiviä. Toisaalta, en haluaisi kokonaan jättää kihlaa pois sormestani. Niinpä mielessä on käynyt myös vaihtoehto, että mitä jos kihlan veisi korupajalle ja muotoilisi sen materiaalista (ja ehkä jostain kivistä ym.) vihkisormuksen? Ja toisaalta, siron kihlani viereen sopii kyllä hyvin melkein mikä tahansa sormus. Eli vastaus tähän ykköskysymykseeni: en tiedä.

2. Jalokiviä, kiviä vai ei kiviä laisinkaan?

En oikein pidä ajatuksesta, että sormessani jököttäisi jonkun orjatyöllä kaivama "veritimantti", joka olisi vain minua varten verellä, hiellä ja kyyneleillä hankittu. Toisaalta timantit nyt vaan on maailman kauneimpia kiviä, siitä en minäkään pääse yli enkä ympäri... Jos olisi mahdollista käyttää vanhaa sormusta, tai ns. käytettyjä timantteja, olisin tosi iloinen. Ei kylläkään taida onnistua, meillä ei tietääkseni ole suvussa yhtään timanttia tyhjänpanttina.
Olen käynyt testaamassa huvin ja urheilun vuoksi, millainen sormus omani viereen sopisi parhaiten. Vastaus on: ihan millainen tahansa! Oli aivan sama, oliko toisessa sormuksessa rivitimantit, yksi ulkoneva kivi tai upotettu timantti, kaikki sopi. Ainakin niin kauan, kun toinen sormus ei ollut kovinkaan kulmikas; kihlani kun on kaarevapintainen.
Omaan makuuni yksittäiset kivet olivat kuitenkin parhaan näköisiä, kihlan pinnassa kun on jo niin paljon liikettä.

Kuva

Pidän myös värikkäistä kivistä, varsinkin sellaisista sinisistä, jotka muistuttavat omien silmieni väriä.Sydän sykähtää aina, kun näen isolla safiirilla tai akvamariinilla koristetun sormuksen. Eri asia on sitten, kuinka käytännöllinen tämmöinen isokivinen sormus oikeasti olisi, mutta aina ei onneksi tarvitse miettiä vain järkevästi :)

Kuva

Sitten olisi vahvana vaihtoehtona ns. filigraanisormus, jossa on joko vain pieniä kiviä tai ei kiviä lainkaan. Pidän kovasti näistä siroista sormuksista. Olen epäröinyt vain sitä, miltä tämmöinen näyttäisi kihlan vieressä...

Kuva Kalevala Korun sivuilta

Onneksi netti on kuvia pullollaan, ja sitä selattuani (esim. täällä) olen todennut, että varmasti hyvältä näyttäisi.

3. Sormuksen väri

Kihlasormukseni on valkokultaa. Tämä avaa mahdollisuuksia, koska sen viereen voi laittaa minkä tahansa väristä kultaa. Itse tykkään ruusukullan väristä paljon, ja se ehkä sopisi ihonväriini. Keltakulta voisi olla hauska yhdistää valkokultaan, mutta pelkästään keltakultaista sormusta en tahtoisi. Kuulun siihen vähemmistöön, jolle sopivat talviset värit - ja siksi keltakulta, joka sopii melkein kaikille muille, tekee minun kädestäni aika lailla kuolleen näköisen. Ihan totta! :D Semmoinen zombie-meininki ei oikein innosta, mitä tulee sormushankintoihin.

Myös valkokulta yksinään on mielestäni kaunista, ja saa juuri ne kirkkaat ja siniset kivet hohtamaan kauneimmin.

Kuva

4. Käytännöllisyys

Niin... täytyy tätäkin kai ajatella. Pienet, upotetut timantit ja mahdollisimman sileä sormus olisivat varmasti käytännöllisimmät vaihtoehdot. Ei keräisi likaa joka koloon, kivi ei olisi vaarassa tarttua mihinkään, sormus olisi turvallinen.

Mutta kun minä en haluaisi pieniä, syvälle upotettuja kiviä yksinkertaisessa sormuksessa! Tämä voi johtua oman äitini sormuksesta, mutta minä pidän enemmän ulkonevista, istutetuista kivistä kuin syvään upotetuista.
Lisäksi tykkään kaikesta sirosta ja herkästä. Siksi neliömäinen, suorareunainen sormus ei oikein inspiroi, ei myöskään neliömäinen kivi. Kiven pitäisi olla pyöreä tai ovaalin muotoinen, ei kulmikas. Jos siis jokin kivi sattuisi sormuksessa olemaan.

Mutta se niistä sormuksista! (Onnea vaan A ostoksille!) :)
Minulla ei ole mielikuvaa unelmieni sormuksesta, enkä ajatellut sellaista muodostaakaan. Tiedänhän, että sormukseni odottaa minua siellä alttarilla - joka on tässä tapauksessa jossakin päin maistraattia. Tiedän, että rakastun siihen koruun heti.
Ihan sama, vaikka se olisi paksu neliö, johon on upotettu neliön muotoisia veritimantteja.

Kiitos, jos jaksoit lukea koko tämän sormusavautumisen. Tulikin yllättävän pitkä juttu!

- Veera

Budjetin pyöritystä

Hei  taas kaikki! Häihin on enää alle vuosi aikaa, hurjaa... Pitäisi ehkä alkaa tutustua maistraatin aikatauluihin tässä kohtapuoliin, koska kai sinnekin pitää varata aika? Enpä ole koskaan ennen ollut maistraatin kanssa tekemisissä. Kai kaikki kohta selviää!

Tänään ajattelin tehdä nopean päivityksen meidän häiden budjetista. Satuin tässä nimittäin eräänä stressinpurkukeinona laskemaan asioita tarkemmin.

Faktahan on, että meidän häiden budjetti paisui alkuperäisestä suunnitelmasta (max. 6000 e) huomattavasti, kun lisäsimme vieraiden määrää. Olimme jo valmistautuneet vetämään rajan oikein hyviin ystäviin ja oikein läheisiin sukulaisiin, joita olemme yhdessä nähneet, mutta minun mummuni oli sitä mieltä, että olishan kiva, jos hänellä ja faarillakin olisi seuraa. Toive oli helppo toteuttaa, kun isovanhemmat päättivät sponsoroida häitämme. Heidän lahjoituksillaan saadaan hankittua niin paljon tärkeitä juttuja, että kyllä meidän säästöillä sitten jo ruokitaan vähän isompikin seurue.

Ylipäätään oletin, että tottakai meidän täytyy maksaa koko häät ihan itse. Siksi tämä koko homma hiukan stressasikin; kahden opiskelijan kukkaroissa kun ei ihan hirveästi ole ylimääräistä. Kuluneen puolen vuoden aikana olen kuitenkin saanut hihkua ilosta ja kiittää käsittämättömän ihania vanhempiamme jokaista vuoron perään, kun he ovat ilmoittaneet kukin ihan itsenäisesti, että haluavat auttaa. Vaikka edelleen pyrimmekin pitämään budjetin pienenä, niin tämän morsiamen on paljon helpompi hengittää. Kiitos iskä, äiti, appi, anoppi ja isovanhemmat <3 Ootte kaikki maailman parhaita!

Tästä eteenpäin mennään siis sellaisella planilla, että isovanhemmat lahjoittavat meille puvut, kukat ja kampaajan, A:n vanhemmat ruuan ja minun vanhemmat juoman sekä valokuvauksen.

Tästä voi päätellä, että meille jää A:n kanssa aika vähän pakollisia hankintoja tehtäväksi. Silti, kyllä niihin pikkujuttuihinkin saa aikaa kulutettua. Isoin yksittäinen asia on tietysti sormukset, joista olen antanut kaiken vastuun A:lle! Saa nähdä mitä tästä tulee... No ei. Minulle on tärkeämpää, että sormus on juuri minulle valittu ja juuri A:n valitsema, kuin että se olisi juuri tietyn muotoinen tai näköinen.
Sormuksista lisää seuraavassa postauksessa, nyt tämä tyttö lähtee nimittäin shoppailemaan ratsastustarvikkeita! Vanhoista hanskoista onkin jo kaikki sormet puhki.

Bisoux! (eli pusuja!)
- Veera

Hääjuoma Louhisaaresta: tee se itse!

Päätin kokeilla omatekoisen juoman lisäämistä morsiustiimini makutestiin. Idea tuli ihan yhtäkkiä, enkä ollut koskaan ennen tehnyt tätä juomaa. Lehdetkin käytiin poimimassa koiralenkin aikana naapurien pensaista. Silti kaikki sujui loistavasti, ja tämä Marttojen Kesäkirjan ohjeen mukaan tehty Louhisaaren juoma voittikin raadissani makutestin!

Hiukan kuin mehua, muttei kuitenkaan. Tässä ohje helppoon, halpaan ja hyvään alkoholittomaan hääjuomaan:

LOUHISAAREN JUOMA

5 l vettä

4 l mustaherukanlehtiä

25 g sitruunahappoa

500 g sokeria

(kivennäisvettä)

1. Kuumenna vesi kiehuvaksi. Kaada
se huuhdeltujen herukanlehtien
päälle. Lisää sitruunahappo
ja sekoita. Peitä astia kannella ja
anna juoman tekeytyä 12 tuntia.

2. Siivilöi lehdet pois sideharsokankaan
läpi. Lisää sokeri.

3. Juoma on heti valmista. Voit
laimentaa makeutta kivennäisvedellä.
Juomaa voi käyttää juomasekoituksiin
ja pakastaa.

Juoma on täysin väritöntä.

Käytännön vinkkeinä, sitruunahappoa myydään apteekeissa (n. 2 € / 100 g). Samoin kolmioliinoja, jotka ovat tosi hyviä siivilöintiapuna. Juoma kannattaa tarjota erittäin kylmänä, ja kivennäisveden lisäämistä kannattaa harkita tarkkaan - kuplat vaikuttavat yllättävän paljon juoman makuun.

Meillä parhaaksi yhdistelmäksi todettiin kuiva rosé-kuohuviini ja Louhisaaren juoma. Viini toi juomaan kivasti kuplaa ja väriä, mutta molempien maku tuntui silti sekoituksessa. Kuohuviinin kuivuus myös taittoi kivasti Louhisaaren juoman makeutta, jolloin sitä pystyi juomaan myös jo vähän lämmenneenä. Sekoitussuhteeksi riittää naurettavan pieni tiraus viiniä isoon määrään juomaa, jotakin 1/8 ja 1/3 väliltä. Oman maun mukaan.

Meillä tätä yhdistelmää saatetaan nähdä hääboolin muodossa.