maanantai 29. helmikuuta 2016

Karkauspäivä ja kosinta

Hei taas, erityisesti kaikki naimattomat naiset, jotka olette iskeneet silmänne johonkin komistukseen. Tänään on se päivä!

Perinteen mukaan nainen ei saanut kosia miestä. Vain yksi päivä joka neljäs vuosi teki poikkeuksen. Karkauspäivä on siis perinteisesti ollut naisten päivä, tänään saa siis kosia! Ja jos mies kieltäytyy, hänen täytyy hankkia kosijalleen hamekankaat. Win-win -tilanne, siskot! ;)

Kuva flikr.comista

Karkauspäivä sai minut muistelemaan omaa kosintaani. Se ei ollut karkauspäivä, vaan ihan tavallinen 2.2. vähän yli vuosi sitten. Tai no, kaikille muille se oli aika tavallinen päivä, mutta meille ei.

Olimme puhuneet yhteisestä tulevaisuudesta melkein ensitapaamisesta asti. Asettelimme tiettyjä rajoja, jottemme ryhtyisi mihinkään liian innokkaasti: piti selviytyä kuukaudesta, jolloin olimme töissä leireillä emmekä nähneet toisiamme juuri lainkaan, piti selviytyä kummankin sukujen juhlista, piti nähdä, miten joulun pyhät sujuisivat. Kaikki tämä käytiin läpi hyvällä menestyksellä, joten ilmassa alkoi leijua pienen pieni odotuksen poikanen...

Meillä molemmilla oli vapaailta 2.2., vuosi siitä kun olimme olleet ensitreffeillä. Kävimme syömässä ranskalaisessa ravintolassa, ja hyvän ruuan jälkeen kotiin päästyämme hajaannuimme hetkeksi omiin puuhiimme. Kun sitten tulin olohuoneeseen, jostain lähti soimaan tuttu alkuintro, joka jatkui sanoilla "Sun silmäs aina mä muistan / kun yltäin murheen puistan..."
Meillä kosintaan kuuluivat siis Tuu mun vaimoksen-kappale, oma olohuone ja paljon haleja. Tietysti vastasin, että totta kai tulen! <3

Sormuksia lähdimme hakemaan vasta seuraavalla viikolla. Monella sormus on mukana jo kosinnassa, mutta meillä oli oikein hyvä päätös jättää sen hankkiminen myöhemmälle. Minun sormeni kun ovat niin pikkuruiset, ettei kauppojen sormuksista yleensä ole olemassa oikeaa kokoa.
Vaikka suurin osa ajasta meneekin tulevasta haaveiluun, on kiva välillä muistella myös menneitä ilon hetkiä :)

Hauskaa karkauspäivää!
Veera