Juhlapaikka

Pääsiäislomalla kävimme katsomassa A:n perhettä Salossa, ja samalla reissulla myös hääsuunnitelmat lähtivät etenemään. Kävimme nimittäin katsomassa Perniön kirkkoa, ja sen lisäksi katsastimme vähän juhlapaikkoja! Voin kertoa, että alkaa tämä hääinnostus kuplia jo aika hurjasti, vaikka vielä pitäisi odottaa ainakin vuosi ennen suurta päivää :)

Perniö on pieni kunta, mikä tietysti johtaa siihen, ettei hääjuhlalle sopivia paikkoja ole pilvin pimein. Toisaalta, se on maaseudulla, ja haluamme luonnonläheiset maalaishäät, joten siihen tarkoitukseen ne vähätkin paikat ovat oikein hyviä ja sopivia.

Ensimmäisenä oli vuorossa Perniön Aseman työväentalo, joka sijaitsi asemaseudulla korkean mäen huipulla, vain muutaman kilometrin päässä Perniön kirkosta. Paikan nettisivu ei ollut mitenkään erityisen valaiseva, eikä yhteydenottoa varten löytynyt sähköpostiosoitetta. Kuvissa esiintyvät oudot kirjaimet lavan päällä mietityttivät.

Täytyy kuitenkin sanoa näin jälkikäteen, että onneksi uskaltauduin tarttumaan luuriin ja soitin paikalle. Työväentaloa esitellyt nainen oli ihanan ystävällinen, ja hän vastaili melkein kysymättä kaikkiin kysymyksiin, jotka olin listannut vierailua varten. Talo oli pidetty todella hyvässä kunnossa ja korjattu vanhaa kunnioittaen. Tilavaan keittiöön oli oma ovi, ja paraatiovesta pääsi suoraan oikean vanhan ajan narikan eteen.

Keittiön ovi

Pääovi

Keittiön vieressä oli erillinen, tilava tarjoiluhuone, jonka ovet sai kiinni. Astioiden kilinä ei siis haittaisi juhlintaa.
 Salissa riitti tilaa kuulemma vaikka 200 hengelle, ja siellä oli juuri ollut noin 100 hengen kattaus. Näimme siis heti, että meidän häissämme tanssilattialle jäisi hyvin tilaa :)

Suurimpia etuja tässä paikassa eivät kuitenkaan olleet riittävät tilat tai siisteys, vaikka nekin olivat ihan omaa luokkaansa. Ei edes huikea näkymä talon pihalta alas Perniön peltoiseen laaksoon. Parasta oli hinta (joka oli niin naurettavan pieni, että annamme aika varmasti "tippiä" paikan pitäjille siihen päälle) ja huikea joustavuus - reilusti alle 500 euron tilavuokralla paikalle saa tulla koristelemaan jo torstaina, juhlia saa lauantaina niin pitkään kuin tykkää, ja avaimen voisi luovuttaa kuulemma mielellään tiistaihin mennessä, että he ehtivät tehdä siivouksen (!) ennen seuraavaa viikonloppujuhlaa.

Pahoittelut kuvan laadusta, oikeasti maisema pienine puutaloineen oli upea jo näin varhain keväällä! Kunhan vielä puihin tulee lehdet ja pelto alkaa vihertää... Ai että, mitkä kuvat tästä saa!

Eikä siinä vielä kaikki! Hintaan kuuluvat kaikki talon astiat (eli kaikki muu paitsi viini- ja kuohuviinilasit) ja pöytäliinat (jotka voivat kuulemma olla ryppyisiä, joten niitä ei suositella... mutta kyllä me osataan silittää!) ja wc-paperit ym. Niin, ja se loppusiivous, eli kunhan viedään roskat pois paikalta, niin kaikki muu hoituu heillä.

Ainoa miinus koko paikassa on tiskikoneen puute. Kolmen tiskialtaan, pitopalvelun ja myöhäisen palautuksen myötä uskon kuitenkin, että tiskeistä selvitään helposti. Uuneja ja jääkaappeja sen sijaan löytyy vaikka kuinka paljon. Paikka oli muutenkin niin mielettömän ihana (ja budjettiin sopiva), että me molemmat olimme aika lailla myytyjä.

Pakko se oli kuitenkin mennä, kun olin sopinut seuraavaksi päiväksi näytön toiseen, paljon kehuttuun paikkaan nimeltä Kalliolaakson linna.

Sulhanen ei päässyt tällä kertaa mukaan, joten minä menin äitini kanssa tutkimaan tätä rakennustaiteen ihmettä. Kalliolaakson linna oli vain muutaman kilometrin päässä Työväentalosta, ja näin ollen myös matka Perniön kirkolle oli edelleen hyvin kohtuullinen. Metsätietä piti tosin ajella vähän pitempään.

Olihan se hätkähdyttävää, kun tien päässä odotti ihan kirjaimelisesti kivilinna! :)

Ikävä kyllä en saanut lupaa laittaa kuvia paikasta nettiin, mutta katselkaahan heidän nettisivuiltaan...

Paikka oli tosi hieno. Omistajat ovat itse rakentaneet koko linnan ja tekevät itse myös kaikki ruuat juhliin, joita siellä järjestetään. Ruokalistat ovat ihan mielettömiä - kaikki on läheltä, luomua, itse tehtyä... nam! Tässä paikassa voisi järjestää ihan oikeat prinsessahäät, joissa juhlittaisiin yömyöhään lammen rannalla patiolämmittimien ja kynttilöiden hehkussa, heitettäisiin morsiuskimppu linnan parvekkeelta ja lopulta hääpari voisi vetäytyä linnan torniin hääyötä viettämään.

Mutta, kaikella kunnioituksella tätä huikeaa konseptia kohtaan, se ei olisi meitä varten.
Me emme ole prinssi ja prinsessa, me olemme keiju ja rölli. Me ja meidän sukumme ovat tee-se-itse -henkisiä. Lisäksi minuun kolahti enemmän aidosti vanhan talon historia ja henki, vaikka linna olikin itsessään oikea kokonaistaideteos ja oma maailmansa (hevosineen kaikkineen). Niin, ja iso juttu oli vielä budjettikin - meidän porukalla hintaa olisi tullut yhteensä noin 57 euroa per vieras. Se on meille liian kallista, vaikka vanhemmat ovatkin yhtäkkiä luvanneet sponsoroida häitämme. Tavoitteena on tosiaan joku noin 37 euroa per vieras, mielellään alle tämän.

Taitaa siis olla niin, että meidän juhlapaikkamme on nyt päätetty. Enää pitäisi tehdä varaus - enkä uskalla tehdä sitä ennen kuin olen varmistanut, että Perniön kirkossa on tilaa ja joku pitopalvelu pääsee paikalle oikeana päivänä. Ei siis auta kuin odotella oikeaa hetkeä ja jatkaa unelmointia... Olen jo alkanut selailla hääkirppiksillä myytäviä tuikkukippoja vähän sillä silmällä, että kohta voisi ehkä jo ryhtyä hankintoihin ;)