Vihkisormuksen valinta

Moi taas! Palataan nyt tähän sormusaiheeseen. Kuten aiemmassa postauksessa kerroin, meillä mies valitsee minulle vihkisormuksen. Useimmiten kai morsiamet haluavat itse vaikuttaa koruun, jota tulevat kantamaan aina ja kaikkialla, mutta minä en niinkään.
Huomasin tämän kihlasormuksen kohdalla. Sehän ei ollut minun pyytämässäni kuosissa, vaan miehen suunnittelemilla kaiverruksilla koristettu. Tykkäsin siitä silloin, ja edelleen tykkään ihan hurjan paljon.

Sormustani tuijotellessani, sen kanssa tiskatessani, pestessäni käsiä jne. olen huomannut, että minulle koko rinkulaa tärkeämpää on ajatus siitä, että A on suunnitellut sen. Että sormus on hänen valitsemansa, ainakin tavallaan. Haluan, että vihkini kantaa samanlaista symboliikkaa.

Silti, joitain pienenpieniä toiveita minulla voisi olla, ja niitä ajattelin nyt revitellä omaksi ilokseni! (A rakas, saat edelleen hankkia minulle ihan millaisen sormuksen haluat. Mutta jos tarvitset vinkkiä, niin... :D)

1. Yksi vai kaksi sormusta?

Kuva

Olen miettinyt, pitäisikö kihlasta luopua kokonaan. Silloin vihki saisi olla minkä muotoinen ja värinen tahansa, ja siinä voisi olla vaikka millaisia kiviä. Toisaalta, en haluaisi kokonaan jättää kihlaa pois sormestani. Niinpä mielessä on käynyt myös vaihtoehto, että mitä jos kihlan veisi korupajalle ja muotoilisi sen materiaalista (ja ehkä jostain kivistä ym.) vihkisormuksen? Ja toisaalta, siron kihlani viereen sopii kyllä hyvin melkein mikä tahansa sormus. Eli vastaus tähän ykköskysymykseeni: en tiedä.

2. Jalokiviä, kiviä vai ei kiviä laisinkaan?

En oikein pidä ajatuksesta, että sormessani jököttäisi jonkun orjatyöllä kaivama "veritimantti", joka olisi vain minua varten verellä, hiellä ja kyyneleillä hankittu. Toisaalta timantit nyt vaan on maailman kauneimpia kiviä, siitä en minäkään pääse yli enkä ympäri... Jos olisi mahdollista käyttää vanhaa sormusta, tai ns. käytettyjä timantteja, olisin tosi iloinen. Ei kylläkään taida onnistua, meillä ei tietääkseni ole suvussa yhtään timanttia tyhjänpanttina.
Olen käynyt testaamassa huvin ja urheilun vuoksi, millainen sormus omani viereen sopisi parhaiten. Vastaus on: ihan millainen tahansa! Oli aivan sama, oliko toisessa sormuksessa rivitimantit, yksi ulkoneva kivi tai upotettu timantti, kaikki sopi. Ainakin niin kauan, kun toinen sormus ei ollut kovinkaan kulmikas; kihlani kun on kaarevapintainen.
Omaan makuuni yksittäiset kivet olivat kuitenkin parhaan näköisiä, kihlan pinnassa kun on jo niin paljon liikettä.

Kuva

Pidän myös värikkäistä kivistä, varsinkin sellaisista sinisistä, jotka muistuttavat omien silmieni väriä.Sydän sykähtää aina, kun näen isolla safiirilla tai akvamariinilla koristetun sormuksen. Eri asia on sitten, kuinka käytännöllinen tämmöinen isokivinen sormus oikeasti olisi, mutta aina ei onneksi tarvitse miettiä vain järkevästi :)

Kuva

Sitten olisi vahvana vaihtoehtona ns. filigraanisormus, jossa on joko vain pieniä kiviä tai ei kiviä lainkaan. Pidän kovasti näistä siroista sormuksista. Olen epäröinyt vain sitä, miltä tämmöinen näyttäisi kihlan vieressä...

Kuva Kalevala Korun sivuilta

Onneksi netti on kuvia pullollaan, ja sitä selattuani (esim. täällä) olen todennut, että varmasti hyvältä näyttäisi.

3. Sormuksen väri

Kihlasormukseni on valkokultaa. Tämä avaa mahdollisuuksia, koska sen viereen voi laittaa minkä tahansa väristä kultaa. Itse tykkään ruusukullan väristä paljon, ja se ehkä sopisi ihonväriini. Keltakulta voisi olla hauska yhdistää valkokultaan, mutta pelkästään keltakultaista sormusta en tahtoisi. Kuulun siihen vähemmistöön, jolle sopivat talviset värit - ja siksi keltakulta, joka sopii melkein kaikille muille, tekee minun kädestäni aika lailla kuolleen näköisen. Ihan totta! :D Semmoinen zombie-meininki ei oikein innosta, mitä tulee sormushankintoihin.

Myös valkokulta yksinään on mielestäni kaunista, ja saa juuri ne kirkkaat ja siniset kivet hohtamaan kauneimmin.

Kuva

4. Käytännöllisyys

Niin... täytyy tätäkin kai ajatella. Pienet, upotetut timantit ja mahdollisimman sileä sormus olisivat varmasti käytännöllisimmät vaihtoehdot. Ei keräisi likaa joka koloon, kivi ei olisi vaarassa tarttua mihinkään, sormus olisi turvallinen.

Mutta kun minä en haluaisi pieniä, syvälle upotettuja kiviä yksinkertaisessa sormuksessa! Tämä voi johtua oman äitini sormuksesta, mutta minä pidän enemmän ulkonevista, istutetuista kivistä kuin syvään upotetuista.
Lisäksi tykkään kaikesta sirosta ja herkästä. Siksi neliömäinen, suorareunainen sormus ei oikein inspiroi, ei myöskään neliömäinen kivi. Kiven pitäisi olla pyöreä tai ovaalin muotoinen, ei kulmikas. Jos siis jokin kivi sattuisi sormuksessa olemaan.

Mutta se niistä sormuksista! (Onnea vaan A ostoksille!) :)
Minulla ei ole mielikuvaa unelmieni sormuksesta, enkä ajatellut sellaista muodostaakaan. Tiedänhän, että sormukseni odottaa minua siellä alttarilla - joka on tässä tapauksessa jossakin päin maistraattia. Tiedän, että rakastun siihen koruun heti.
Ihan sama, vaikka se olisi paksu neliö, johon on upotettu neliön muotoisia veritimantteja.

Kiitos, jos jaksoit lukea koko tämän sormusavautumisen. Tulikin yllättävän pitkä juttu!

- Veera