Vihkisormuksen valinta

Moi taas! Palataan nyt tähän sormusaiheeseen. Kuten aiemmassa postauksessa kerroin, meillä mies valitsee minulle vihkisormuksen. Useimmiten kai morsiamet haluavat itse vaikuttaa koruun, jota tulevat kantamaan aina ja kaikkialla, mutta minä en niinkään.
Huomasin tämän kihlasormuksen kohdalla. Sehän ei ollut minun pyytämässäni kuosissa, vaan miehen suunnittelemilla kaiverruksilla koristettu. Tykkäsin siitä silloin, ja edelleen tykkään ihan hurjan paljon.

Sormustani tuijotellessani, sen kanssa tiskatessani, pestessäni käsiä jne. olen huomannut, että minulle koko rinkulaa tärkeämpää on ajatus siitä, että A on suunnitellut sen. Että sormus on hänen valitsemansa, ainakin tavallaan. Haluan, että vihkini kantaa samanlaista symboliikkaa.

Silti, joitain pienenpieniä toiveita minulla voisi olla, ja niitä ajattelin nyt revitellä omaksi ilokseni! (A rakas, saat edelleen hankkia minulle ihan millaisen sormuksen haluat. Mutta jos tarvitset vinkkiä, niin... :D)

1. Yksi vai kaksi sormusta?

Kuva

Olen miettinyt, pitäisikö kihlasta luopua kokonaan. Silloin vihki saisi olla minkä muotoinen ja värinen tahansa, ja siinä voisi olla vaikka millaisia kiviä. Toisaalta, en haluaisi kokonaan jättää kihlaa pois sormestani. Niinpä mielessä on käynyt myös vaihtoehto, että mitä jos kihlan veisi korupajalle ja muotoilisi sen materiaalista (ja ehkä jostain kivistä ym.) vihkisormuksen? Ja toisaalta, siron kihlani viereen sopii kyllä hyvin melkein mikä tahansa sormus. Eli vastaus tähän ykköskysymykseeni: en tiedä.

2. Jalokiviä, kiviä vai ei kiviä laisinkaan?

En oikein pidä ajatuksesta, että sormessani jököttäisi jonkun orjatyöllä kaivama "veritimantti", joka olisi vain minua varten verellä, hiellä ja kyyneleillä hankittu. Toisaalta timantit nyt vaan on maailman kauneimpia kiviä, siitä en minäkään pääse yli enkä ympäri... Jos olisi mahdollista käyttää vanhaa sormusta, tai ns. käytettyjä timantteja, olisin tosi iloinen. Ei kylläkään taida onnistua, meillä ei tietääkseni ole suvussa yhtään timanttia tyhjänpanttina.
Olen käynyt testaamassa huvin ja urheilun vuoksi, millainen sormus omani viereen sopisi parhaiten. Vastaus on: ihan millainen tahansa! Oli aivan sama, oliko toisessa sormuksessa rivitimantit, yksi ulkoneva kivi tai upotettu timantti, kaikki sopi. Ainakin niin kauan, kun toinen sormus ei ollut kovinkaan kulmikas; kihlani kun on kaarevapintainen.
Omaan makuuni yksittäiset kivet olivat kuitenkin parhaan näköisiä, kihlan pinnassa kun on jo niin paljon liikettä.

Kuva

Pidän myös värikkäistä kivistä, varsinkin sellaisista sinisistä, jotka muistuttavat omien silmieni väriä.Sydän sykähtää aina, kun näen isolla safiirilla tai akvamariinilla koristetun sormuksen. Eri asia on sitten, kuinka käytännöllinen tämmöinen isokivinen sormus oikeasti olisi, mutta aina ei onneksi tarvitse miettiä vain järkevästi :)

Kuva

Sitten olisi vahvana vaihtoehtona ns. filigraanisormus, jossa on joko vain pieniä kiviä tai ei kiviä lainkaan. Pidän kovasti näistä siroista sormuksista. Olen epäröinyt vain sitä, miltä tämmöinen näyttäisi kihlan vieressä...

Kuva Kalevala Korun sivuilta

Onneksi netti on kuvia pullollaan, ja sitä selattuani (esim. täällä) olen todennut, että varmasti hyvältä näyttäisi.

3. Sormuksen väri

Kihlasormukseni on valkokultaa. Tämä avaa mahdollisuuksia, koska sen viereen voi laittaa minkä tahansa väristä kultaa. Itse tykkään ruusukullan väristä paljon, ja se ehkä sopisi ihonväriini. Keltakulta voisi olla hauska yhdistää valkokultaan, mutta pelkästään keltakultaista sormusta en tahtoisi. Kuulun siihen vähemmistöön, jolle sopivat talviset värit - ja siksi keltakulta, joka sopii melkein kaikille muille, tekee minun kädestäni aika lailla kuolleen näköisen. Ihan totta! :D Semmoinen zombie-meininki ei oikein innosta, mitä tulee sormushankintoihin.

Myös valkokulta yksinään on mielestäni kaunista, ja saa juuri ne kirkkaat ja siniset kivet hohtamaan kauneimmin.

Kuva

4. Käytännöllisyys

Niin... täytyy tätäkin kai ajatella. Pienet, upotetut timantit ja mahdollisimman sileä sormus olisivat varmasti käytännöllisimmät vaihtoehdot. Ei keräisi likaa joka koloon, kivi ei olisi vaarassa tarttua mihinkään, sormus olisi turvallinen.

Mutta kun minä en haluaisi pieniä, syvälle upotettuja kiviä yksinkertaisessa sormuksessa! Tämä voi johtua oman äitini sormuksesta, mutta minä pidän enemmän ulkonevista, istutetuista kivistä kuin syvään upotetuista.
Lisäksi tykkään kaikesta sirosta ja herkästä. Siksi neliömäinen, suorareunainen sormus ei oikein inspiroi, ei myöskään neliömäinen kivi. Kiven pitäisi olla pyöreä tai ovaalin muotoinen, ei kulmikas. Jos siis jokin kivi sattuisi sormuksessa olemaan.

Mutta se niistä sormuksista! (Onnea vaan A ostoksille!) :)
Minulla ei ole mielikuvaa unelmieni sormuksesta, enkä ajatellut sellaista muodostaakaan. Tiedänhän, että sormukseni odottaa minua siellä alttarilla - joka on tässä tapauksessa jossakin päin maistraattia. Tiedän, että rakastun siihen koruun heti.
Ihan sama, vaikka se olisi paksu neliö, johon on upotettu neliön muotoisia veritimantteja.

Kiitos, jos jaksoit lukea koko tämän sormusavautumisen. Tulikin yllättävän pitkä juttu!

- Veera

Budjetin pyöritystä

Hei  taas kaikki! Häihin on enää alle vuosi aikaa, hurjaa... Pitäisi ehkä alkaa tutustua maistraatin aikatauluihin tässä kohtapuoliin, koska kai sinnekin pitää varata aika? Enpä ole koskaan ennen ollut maistraatin kanssa tekemisissä. Kai kaikki kohta selviää!

Tänään ajattelin tehdä nopean päivityksen meidän häiden budjetista. Satuin tässä nimittäin eräänä stressinpurkukeinona laskemaan asioita tarkemmin.

Faktahan on, että meidän häiden budjetti paisui alkuperäisestä suunnitelmasta (max. 6000 e) huomattavasti, kun lisäsimme vieraiden määrää. Olimme jo valmistautuneet vetämään rajan oikein hyviin ystäviin ja oikein läheisiin sukulaisiin, joita olemme yhdessä nähneet, mutta minun mummuni oli sitä mieltä, että olishan kiva, jos hänellä ja faarillakin olisi seuraa. Toive oli helppo toteuttaa, kun isovanhemmat päättivät sponsoroida häitämme. Heidän lahjoituksillaan saadaan hankittua niin paljon tärkeitä juttuja, että kyllä meidän säästöillä sitten jo ruokitaan vähän isompikin seurue.

Ylipäätään oletin, että tottakai meidän täytyy maksaa koko häät ihan itse. Siksi tämä koko homma hiukan stressasikin; kahden opiskelijan kukkaroissa kun ei ihan hirveästi ole ylimääräistä. Kuluneen puolen vuoden aikana olen kuitenkin saanut hihkua ilosta ja kiittää käsittämättömän ihania vanhempiamme jokaista vuoron perään, kun he ovat ilmoittaneet kukin ihan itsenäisesti, että haluavat auttaa. Vaikka edelleen pyrimmekin pitämään budjetin pienenä, niin tämän morsiamen on paljon helpompi hengittää. Kiitos iskä, äiti, appi, anoppi ja isovanhemmat <3 Ootte kaikki maailman parhaita!

Tästä eteenpäin mennään siis sellaisella planilla, että isovanhemmat lahjoittavat meille puvut, kukat ja kampaajan, A:n vanhemmat ruuan ja minun vanhemmat juoman sekä valokuvauksen.

Tästä voi päätellä, että meille jää A:n kanssa aika vähän pakollisia hankintoja tehtäväksi. Silti, kyllä niihin pikkujuttuihinkin saa aikaa kulutettua. Isoin yksittäinen asia on tietysti sormukset, joista olen antanut kaiken vastuun A:lle! Saa nähdä mitä tästä tulee... No ei. Minulle on tärkeämpää, että sormus on juuri minulle valittu ja juuri A:n valitsema, kuin että se olisi juuri tietyn muotoinen tai näköinen.
Sormuksista lisää seuraavassa postauksessa, nyt tämä tyttö lähtee nimittäin shoppailemaan ratsastustarvikkeita! Vanhoista hanskoista onkin jo kaikki sormet puhki.

Bisoux! (eli pusuja!)
- Veera

Hääjuoma Louhisaaresta: tee se itse!

Päätin kokeilla omatekoisen juoman lisäämistä morsiustiimini makutestiin. Idea tuli ihan yhtäkkiä, enkä ollut koskaan ennen tehnyt tätä juomaa. Lehdetkin käytiin poimimassa koiralenkin aikana naapurien pensaista. Silti kaikki sujui loistavasti, ja tämä Marttojen Kesäkirjan ohjeen mukaan tehty Louhisaaren juoma voittikin raadissani makutestin!

Hiukan kuin mehua, muttei kuitenkaan. Tässä ohje helppoon, halpaan ja hyvään alkoholittomaan hääjuomaan:

LOUHISAAREN JUOMA

5 l vettä

4 l mustaherukanlehtiä

25 g sitruunahappoa

500 g sokeria

(kivennäisvettä)

1. Kuumenna vesi kiehuvaksi. Kaada
se huuhdeltujen herukanlehtien
päälle. Lisää sitruunahappo
ja sekoita. Peitä astia kannella ja
anna juoman tekeytyä 12 tuntia.

2. Siivilöi lehdet pois sideharsokankaan
läpi. Lisää sokeri.

3. Juoma on heti valmista. Voit
laimentaa makeutta kivennäisvedellä.
Juomaa voi käyttää juomasekoituksiin
ja pakastaa.

Juoma on täysin väritöntä.

Käytännön vinkkeinä, sitruunahappoa myydään apteekeissa (n. 2 € / 100 g). Samoin kolmioliinoja, jotka ovat tosi hyviä siivilöintiapuna. Juoma kannattaa tarjota erittäin kylmänä, ja kivennäisveden lisäämistä kannattaa harkita tarkkaan - kuplat vaikuttavat yllättävän paljon juoman makuun.

Meillä parhaaksi yhdistelmäksi todettiin kuiva rosé-kuohuviini ja Louhisaaren juoma. Viini toi juomaan kivasti kuplaa ja väriä, mutta molempien maku tuntui silti sekoituksessa. Kuohuviinin kuivuus myös taittoi kivasti Louhisaaren juoman makeutta, jolloin sitä pystyi juomaan myös jo vähän lämmenneenä. Sekoitussuhteeksi riittää naurettavan pieni tiraus viiniä isoon määrään juomaa, jotakin 1/8 ja 1/3 väliltä. Oman maun mukaan.

Meillä tätä yhdistelmää saatetaan nähdä hääboolin muodossa.

Häästartti

Harjoituskattaus. Illan edetessä pöydän siisteys hiukan kärsi, mutta tunnelma tietysti kohosi samaa vauhtia!

Ensimmäinen kokoontuminen hääasioissa on nyt takana, ja täytyy sanoa, että oli ihan superhauskaa! Vakuutuin taas kerran siitä, että mulla on paras kaaso ja parhaat kaverit / sukulaiset maailmassa :) Vaikka kaikki eivät päässeet paikalle, saatiin tälläkin porukalla pistettyä kunnolla hösseliksi.

Kutsuin näitä illanistujaisia häästartiksi, koska pyysin paikalle ison joukon porukkaa, en siis pelkkiä kaasoa ja siskoja tms. Tarvitsinkin laajan makuskaalan mielipiteen, sillä illan tärkein tavoite oli päättää, mikä meille tulisi alkumaljaksi häihin. Lisäksi oli maisteltavana pari valko- ja punaviiniä, jos niistä löytyisi suosikki.

Ja kyllähän sieltä löytyi, tosin hauskasti ihmisten mielipiteet olivat välillä täysin vastakkaisia.
Esimerkiksi makutestin voittaja, muilta parhaat arvosanat kerännyt Louhisaaren juoma sai ainakin yhden meistä niskakarvat pystyyn.

Iltaan mahtui myös hääpuvun esittelyä (perhoskoira ja isäntä lähtivät taktisesti lenkille tämän ohjelmanumeron ajaksi ;] ), kenkäprobleeman pohdintaa ja yleistä häiden to do -listan läpikäymistä. Käsittämättömän paljon saatiin myös hoidettua ihan puolivahingossa siinä viinien maistelun ohessa; esimerkiksi A löysi nuotit tulevaan häävalssiimme ja sai annettua ne bändimme jäsenelle, joka sattui kuulumaan kutsuttujen listalle. Ihan mokkana vaan, kuten minun tuleva kälyni on joskus pienenä asian ilmaissut.

Tuli myös samalla testattua pöytäkoristelua. Totesin, että omena-nimikyltit olivat ehkä paras idea ikinä, samoin pidin kovasti kauniista lasipulloista kukkamaljakkoina. Niitä siis keräillään meidän (ja tuttujen) talouksissa tästä eteenpäin hyvin aktiivisesti!

Illan aikana jaettiin paljon hyviä ideoita, ja sain taas lisää puhtia hääsuunnitteluun. Kiitos kaikki te ihanat, jotka olitte hengessä mukana! Tulevan morsiamen stressitaso laski taas huomattavasti maltillisemmalle tasolle. Kiitos <3

Väriteema

Minusta tuntui, että täytyy nähdä kaikki suunnittelemani värit vierekkäin. Olisihan se ollut ihan mahdollista, etteivät ne sopisikaan yhtään yhteen. Niinpä rakentelin tänään tämmöisen väriteemakartan :) Musta (liitutaulu) unohtui lisätä mukaan, mutta eihän se virallisesti mikään väri olekaan.

Tässä siis meidän häiden väriteema ihan kuvaksi asti muutettuna:

Siinä siis shampanja, raikas vihreä, juutinruskea ja (luonnon)valkoinen (+ se puuttuva musta) yhdessä rivissä.


Huuuh... miten voikin jännittää näin paljon?
Eikä nyt ole kyse siis hääpäivän jännityksestä :D Olen kutsunut huomenna kaason, siskot ja kavereita "häästarttiin", jonka tarkoituksena on päästää kaikki mukaan häähumuun, ja samalla kertoa hiukan, että missä vaiheessa meidän suunnittelussa mennään. En ole kuullut, että kukaan muu olisi pitänyt ihan näin isoja illanistujaisia hääteemalla ennen suurta päivää, mutta koin tämän fiksuksi vedoksi, kun nyt olen jotenkin (vahingossa?) päätynyt olemaan se kaveripiirin ja suvun ensimmäinen, joka järjestää häitä.

Samalla saadaan toivottavasti joitakin mielipiteitä juhlien ruokajuomista ja alkumaljoista. Ainakin olen varautunut raadin saapumiseen hankkimalla muutaman pullon jääkaappiin viilenemään.

Toivottavasti kaikki menee hyvin <3

- Veera