tiistai 22. marraskuuta 2016

Muita hidasteita, eli tekosyy blogihiljaisuuteen

Yksi merkittävä tekijä on hidastanut keskittymistäni hääjuttuihin - tai oikeastaan mihinkään muuhunkaan ylimääräiseen. Häälahjamme, saanko esitellä (valkoinen perhoskoira kuului jo ennen häitä vakiokalustoon, ja edusti myös häissä):


Summa!


Tämä tulevaisuuden toivo, koulu-, luku- ja kaverikoira (ainakin emännän mielestä) oli häiden aikaan huimat kolme päivää vanha. Rodultaan hän on labradorinnoutaja, väriltään ruskea ja erikoisominaisuutena hänellä on nenän päällä kulkeva ridge - siis viiva, jossa karva kasvaa eri suuntaan. Kävimme noutamassa noutajavauvamme pari kuukautta häiden jälkeen, mikä kummasti vauhditti kodin siivoamista :) Samalla tietysti blogin kirjoittaminen hiukan kärsi, samoin muut jutut. Enpä olisi ennen häitä uskonut, että oltaisiin lähettämässä kiitoskortit vasta joulukorttien kanssa!

Murehtuminen alkaa jo helpottaa, ja joka päivä nämä kaksi nassikkaa pitävät huolen siitä, ettei sellaiselle jää tyhjiä hetkiä päivien aikana. Eikä oikeastaan yölläkään. Pentu kun haluaa edelleen ulos ainakin kerran yön aikana, useimmiten varttia ennen kuin herätyskelloni olisi soinut... :D

Häiden jälkeen olemme myös hoitaneet uhkaavasti karttunutta pankkitiliä ostamalla AUTON. Pieni askel ihmiskunnalle, mutta valtava harppaus (vapauteen) meille! Onhan tää aika siistii! Tosin ensimmäinen huolto ja katsastus jo kolkuttelevat ovella, mutta mitä siitä, sillä saimme jo kokea talvirenkaiden vaihtamisen romantiikkaa. Ah!

Elämä jatkuu häiden jälkeen, ja seuraavaksi onkin vuorossa ihana joulu <3 Voi olla, että ehdin kunnolla hääkuviimme kiinni vasta näiden talven juhlien jälkeen, mutta mitä siitä. Olennainen on kuitenkin tässä:
naimisissa on ihan mahtavaa!

Pusipus kaikille ja iloista adventtia (se alkaa jo ensi sunnuntaina, iiiik!)

Veera

perjantai 26. elokuuta 2016

Hengissä ollaan!

Hei taas kaikki! Häistä on nyt kulunut reilu kuukausi, minkä aikana olen moneen kertaan jo melkein kirjoittanut blogiin, mutten ole pystynyt siihen.

Meillä oli ihanat ja hauskat häät, mutta muutaman takaiskun takia (joista kerron, tai sitten en kerro, lisää myöhemmin) minulla on mennyt kuukauden päivät häistä toipumiseen. Vielä edellispäivänä itkin aviomiehen (<3) sylissä näitä murheitani, ja sitten samalla itkin vähän sitäkin, että miten tyhmä itse olen, kun itkeskelen semmoisten minimaalisen pienten asioiden takia... Mahtaako kukaan muu olla samanlainen itkeskelijä kuin minä? Mutta nyt, lopultakin, olen taas pääsemässä kiinni siihen, että olihan meillä hauskaa!

Niinpä tästä eteenpäin alan tiputella meidän häissä olleita juttuja teemoittain, tai ainakin sinne päin :)

Tähän tekstiin haluan laittaa vielä pari ihanaa sneak peak -kuvaa meidän häistä, erittelemättä sen kummemmin että missä kohtaa iltaa ne otettiin. En voi kuin suositella meidän kuvaajaa, Petteri Mäntysaari otti superhienoja kuvia ja oli hauskaa seuraakin vielä siihen päälle! Tässä muutama esimerkki hänen otoksistaan meidän päivästä. Olkaa hyvät! (Nää on niin ihania! Ethän silti kopioi ilman lupaa!)




Hääkenkien vaihto suoritettu, häävalssi alkaa...

Myös meidän Lexi päätyi mukaan häihin!


maanantai 18. heinäkuuta 2016

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Häiden ohjelma, niin kuin on suunniteltu

Tämä kuva löytyy meidän hääpassistamme yhdeltä sivulta, kertokoon se tavoitteesta enemmän kuin tuhat sanaa:




Tällä hetkellä luulisin, että häävalssimme alkaa klo 22. Miten käy, se nähdään HUOMENNA!!!

Maistraattipäivä, olen nyt ROUVA

Olen ihan hurjan onnellinen <3

Kun on keskiviikosta asti ollut kovin, kovin huolissaan kukkien, pöytäliinojen, ajan ja organisoinnin riittävyydestä, tuntui hassulta ajaa Turkuun maistraattiin. Valmiskimpun ja ihanan, valkoisen kesämekkoni kanssa astelin sitten rankkasateesta maistraattiin, ja tietysti olin unohtanut vielä paperitkin kotiin! Se ainoa asia mikä olisi pitänyt muistaa :P Onneksi selvisimme tästäkin, notaari uskoi muutaman kysymyksen jälkeen että minä olen minä ja päästiin jatkamaan.

Vihkiminen oli lyhyt, ja olin jotenkin ajatellut sen ihan simmpeliksi jutuksi. Sellaiseksi ruokakaupassa käymiseen verrattavaksi pikku poikkeamaksi matkalla kohti lauantaita ja isoja juhlia.
Olin niin väärässä!

Kaksi minuuttia ennen vihkimistä alkoi jännittää niin, etten voinut päästää enää irti A:n käsivarresta. Jännityn onneksi laantui kun pääsimme vihkipöydän ääreen, mutta sitten siinä Tahdon-kohdan jälkeen, kun notaari jatkoi vielä puheella, minua alkoi itkettää ihan tosissaan. Siinä sitten rutistin oman tuoreen aviomieheni kättä ja pidättelin isompia nyyhkäisyjä. Meille puhuttiin niin kauniita sanoja, ja paikalla olleiden läheisten silmäkulmat olivat niin kosteat, että nyyhkytimme ja onnittelimme toisiamme ihan meille varatun ajan loppuun asti.

Tästä opin, että maistraattihäät ovat myös valtavan kauniit ja tunteikkaat, kunhan sinne on kutsuttu oikeat ihmiset <3

Kuvat tulevat myöhemmin, ei ole ehtinyt tänään laittaa kameraa kiinni tietokoneeseen sattuneesta syystä!

Kutsu

Tässä lopultakin meidän hääkutsumme! Hyvissä ajoin, päivää ennen H-hetkeä :)






Suunnittelin taiton itse Canva-ohjelmalla. Suosittelen lämpimästi, sitä oli todella helppo käyttää. Selainpohjaiseen printtiensuunnittelun ihmemaahan pääsee ihan vaikka Facebook-tunnuksilla.

Painoimme kutsukorttimme Vistaprintissä, ja olemme olleet erittäin tyytyväisiä niin paperin kuin painojäljenkin laatuun. Valitsimme avattavan, kaksiosaisen kortin, ja sisäsivuille kirjoittelimme sitten lisää infoa kutsutuille (osoitteen, vastausta pyydetään -päivämäärän ynnä muut oleelliset).

Olen tyytyväinen, vaikka itse sanonkin :)

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Hääkynnet, tj 2!


Syntymäpäiväni osui juuri häitä edeltävälle viikolle, ja ihana siskoni antoi lahjaksi hääkynnet <3 Olen tosi huono huoltamaan mitään (kampaamossakin olen käynyt viimeksi kolme vuotta sitten) ja kynteni ovat ihan hyvässä kunnossa, joten päädyimme kynsitaiteilijan kanssa pidentämään muutamaa kynttä geelillä ja muuten vain geelilakkaamaan omat kynnet.

Minun kynteni ovat nuo ranskalaiset, sain nimettömiini myös "jotain sinistä" :) Siskon kynnet olivat huonossa kunnossa joten niihin laitettiin akryylikynnet, ja olin hetken hiukan kateellinen kivasta glitteristä eli siskon kynsiin laitetuista Swarowskeista. Nyt yön yli nukuttuani tykkään kuitenkin omistani ihan kauhean paljon, en enää vaihtaisi <3

Eilinen menikin muuten juhlapaikalla. Tuli todettua, että lakanan silittäminen on kyllä tosi aikaavievää puuhaa. Lisäksi huomasin, ettei meille oikeastaan sovi kynttilöitä pöytiin lainkaan.

HUOMENNA MAISTRAATTIIN!!!! (Kääk!) Jännittää, mutta samalla haluaisin jo että se hetki tulisi...

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Polttarit!!

Täydellinen yllätys! Olin kotiutunut Viron matkalta edellisenä iltana ja lähtenyt kiltisti aamulla töihin. Siellä minä laskeskelin kassaa ja käynnistelin rauhassa tietokonetta, kun käytävästä alkaa kuulua Antti Tuiskua ja kaaso plus siskot tulivat ja hakivat mut! Olin ihan että WHAAAT!! Saanks mä lähtee, eiks mun oikeesti tarvii jäädä tänne töihin? Varmistin vielä työkaveriltakin, että kai te nyt varmasti pärjäätte ilman mua, kun nää nyt tuli hakemaan mua mun polttareihin? Olin vähän sekaisin, mutta ei mun mielestä mikään ihme. Olin odottanut että polttarit olisivat vasta heinäkuussa. Näin pääsivät kyllä yllättämään hienosti :'D

Käytiin brunssilla, jossa loputkin porukasta olivat jo odottamassa. Kun maha oli täynnä suklaalähteeseen kastettuja vaahtokarkkeja, lähdettiin kävelemään ihan outoon suuntaan. Melkein jo huolestuin, mutta turhaan - sain hierontaa ja käsihoitoa, minut oltiin viety kauneushoitolaan! Olo oli oikein zen kun minut haettiin välipalalle. Sitten yhdessä jumppatunnille, kehitettiin käsivoimia ja vähän muitakin kehonosia (oli superhauskaa, vaikka joka paikkaan sattuikin seuraavana päivänä...) ja pidettiin muuten hauskaa. Päivään kuului myös klassinen morsiussauna taikoineen. Illan hämärtyessä saatiin myös yllätys (hihihihi! vieläkin hihityttää!) kunnes päätettiin ensimmäinen päivä hyvän ruuan äärelle. Seuraavana aamuna vielä pidettiin oma brunssi meidän kotona ja sain vastailla kysymyksiin A:sta. En ollut yhtä taitava vastaaja kuin tuleva sulhanen, mutta yli 50 % meni sentään oikein!

Joku oli koko ajan kuvaamassa polttareitteni aikana, mutta syystä tai toisesta minun ei ole annettu nähdä kuvamateriaalia ollenkaan. Hiukan jännittää, meinaako (ihana <3) polttariporukkani keksiä kuville vielä jotakin käyttöä häissä... se jää nähtäväksi.

PS. Vaihdoin blogin ulkoasua taas hiukan, tuli paljon kesäisempi, eikö totta? :)

torstai 9. kesäkuuta 2016

Viro kutsuu

Tänään on päivä, jota olen jännittänyt jotenkin ihan liian paljon. Me mennään risteilylle! Risteileminen ei siis ole se jännityksen aihe, vaikka myrskytuulta onkin lupailtu. Olen meri-ihmisiä eikä pieni tuulenpuuska pelota. Sen sijaan kauheat jännitykset olen kehittänyt siitä, että mun pitää ajaa auto laivaan! Kääk!

Ei siinä varmasti ole OIKEASTI mitään jännää, mutta jotenkin se silti sai minut viime yönä kääntyilemään sängyssä levottomasti ja huolehtimaan vaikka mistä. En ole mikään hurjan taitava kuski. Ehkä A suostuu hoitamaan sen pätkän matkasta, kun ajetaan auto laivaan ja parkkeerataan.

Nyt on mukana passi, Tallink CarOrder -tilauslista, omat ostosuunnitelmat, auton käyttöön oikeuttava valtakirja (auto ei ole meidän vaan isäni), matkavarauslaput ja sokerina pohjalla vielä hääkutsumme, jos joku sattumalta kysyy juomien määrästä ja käyttötarkoituksesta. Huh. Eiköhän näillä selvitä yhdestä 22h risteilystä.

Jännää!

Veera

maanantai 23. toukokuuta 2016

Pieniä, ihania asioita


Vielä hetki sitten oli vaikea uskoa, että kolmen kuukauden päästä meidän häissä juhlittaisiin ilman toppatakkeja ja pitäisi pohtia, miten järjestää aikataulu niin, ettei kukaan vieraista läkähdy auringossa. No, nyt häihin on enää alle kaksi kuukautta aikaa, auringon lämpö hellii ja kesän tuloon on paljon helpompi uskoa. Jokainen voikukka saa minut edelleen hymyilemään, vaikka niitä on näkynyt jo parin viikon ajan, ja meidän takapihammekin on keltaisena merenä sen sijaan että siinä kasvaisi sitä mitä pitää. Hykerryttää ja riemastuttaa ajatus siitä, että tämä on meidän kesä :)

Hääkyyti on edelleen työn alla (=varaamatta ja etsimättä), mutta muuten kaikki alkaa olla kunnossa.

Ensimmäinen iso juttu on, että meillä on molemmilla tänä(kin) kesänä töitä. Lisäksi syksyksi saadut ja talven yli jatkuneen, odottamattomat työpäivät ovat tehneet tämän morsiamen kohdalla budjetin murehtimisesta paljon harvinaisempaa kuin ennen. Toki edelleen välillä havahdun kylmään hikeen ja häähankinta-ajatuksiin, mutta se taitaa olla vanhaa tottumusta. Oikeasti siis kaikki on reilassa, budjetti näyttää plussaa ja rahaa jää vielä ruokaankin. Ei ihme, että on niin levollinen olo! Tällä hetkellä näyttää siltä, että saamme meidän 120 hengen häät juhlittua noin kahdeksallatuhannella eurolla.

Tämän sanottuani joudun kuitenkin toteamaan, että yksi iso hankinta on vielä edessä ja se on JUOMAT. Tarkkaan olen laskenut ja kalkuloinut ja optimoinut ja ja ja... todennut, että meidän häissä ei ole tarkoitus tarjota "ilmaisia kännejä" koko joukolle. Viisi annosta alkoholia illassa tuntuu minun alkoholinkäytölläni absurdilta ajatukselta, joten vieraamme saavat nyt tyytyä siihen, että prosentillisia juomia varataan keskimäärin kuusi kappaletta per nenä. Kerta kiellon päälle. Meillä kun juhlat alkavat alkumaljalla klo 17 ja juhlat kestävät noin puoleenyöhön asti, olisi periaatteessa tilausta kahdeksalle tai yhdeksälle juomalle per juhlija Alkon laskurin mukaan.


Kuva


Niin että jos oma pääni ei pidä, niin voi olla että budjetti venyy ja paukkuu juomia ostaessa, kun hoen samalla fanaattisesti "juomat ei saa loppua kesken"... :D

Tällä hetkellä ajatus olisi pysytellä sellaisessa suunnitelmassa, että alkoholijuomia hankitaan laskennallisesti noin 120 hengelle kuusi annosta. Annokset ovat alkumalja (Gancia Asti, saimme nämä jo lahjaksi äidiltäni ja siskoltani <3), kaksi kaatoa viiniä ruuan kanssa (eli kymmenen tonkallista, 1/3 valkoista rieslingiä ja 2/3 punaista syrah-sekoitusta) ja kolme olutta / siideriä. Lisäksi boolia (mustaviinimarjanlehtijuoma ks. ohje) valmistetaan kaksi annosta kaikille juhlijoille, siitä noin kolmasosa jätetään alkoholittomaksi. Alkoholitonta kuplajuomaa, esim. kokista, varataan noin 30 litraa(!).

Faktahan on, että meidän häät on hiukan kaukana kaikesta. Autoilijoita on siis useampia, ehkä jopa kymmeniä. Lisäksi mukaan on kutsuttu paljon lapsia ja muita, jotka eivät muutenkaan joisi alkoholia. Luulisi siis viinasten riittävät niille, jotka oikeasti voivat juoda niitä!

Haemme juomat Tallinnan-laivalta, jotkut Tallinnasta kun ei laivan valikoimista saada. Tallinkin Car Order- ja Pre Order-tilaukset tulivat laskujemme mukaan a) helpoimmiksi ja b) osittain halvemmiksi kuin mikään muu vaihtoehto. Hintaa kaikille meidän juomille tulisi (jos siis en lähde hamstraamaan, "koska kyllä meidän on pakko tarjota konjakkia ja kermalikööriä kans") noin 500 euroa.

Voin kertoa että tätä "pariskunnan yhteistä lomaristeilyä" on sitten suunniteltu ja tilauksia pohdittu niin, että en jaksa enää miettiä enempää. Nyt vaan toivotaan että kaikki menee hyvin. En ole ikinä ajanut autoa laivaan, saati sitten käynyt hakemassa juotavaa Virosta tai mistään muualtakaan, ja nyt olisikin sitten aikamoinen lasti tiedossa. Hiukan jännittää! Kesäkuun alussa se on menoa.


Kuva

Sitten lisää ihania pikkuasioita. Urjalan Makeistukkuun ei olla vielä laitettu tilausta vetämään, mutta karkkipussit löytyivät ihan sattumalta! Kerrankin olin oikeaan aikaan oikeassa paikassa, kun Tigerissa oli juuri laitettu esille kevätteeman värisävyt eli persikka-mintunvihreä-vaaleansininen. Juuri ne ihanat värit jotka meidän häissä näkyy! (tai no, sinistä on kyllä vähän vähemmän.) Hyllyssä oli sopivasti kuvassa näkyvän tapaisia paperipusseja myytävänä, olisiko ollut 30 kpl / pakkaus. Käytin viimeiset mukana olleet pennoset, mutta kyllä kannatti!
Ja siis olivat ne oikeasti ihan edullisia pussukoita, minulla vaan oli tosi vähän rahaa mukana :)

Karkkiakin on jo kertynyt erilaisista alennusmyynneistä komeroon kymmenisen kiloa. Nam!


Kuva
Häiden musiikkikin alkaa varmentua. Häävalssi meillä on jo päätettynä, ja bändi treenailee sitä kovasti - uuden saksofonisti-virtuoosinsa kanssa, kuulemma. Siunaustilaisuuden musiikki oli vielä hiukan kysymysmerkki, joten kävimme kuuntelemassa Salossa Uskelan kirkossa häämusiikkia. Soittajina olivat kaikki Salon kanttorit ja saimme oikein henkilökohtaisen kutsun, joten tottakai menimme sinne emmekä esimerkiksi kotimme viereisellä mäellä olevaan kirkkoon.

Meillä todennäköisesti soivat kirkossa Pachelbelin Canon ja virsi 822 Se tuntee onnen syvän (Suvivirren melodia), mutta toisesta marssista olemme vielä hiukan erimielisiä. Minusta Hakanpään Trumpettisoitto on i-h-a-n-a, kevyt ja iloinen, mutta A:n mielestä Melartinin Prinsessa Ruusunen olisi tilanteeseen ihan mahdottoman hyvä ja sopiva, varsinkin alkufanfaarinsa takia. Saa nähdä mitä vielä päätämme! Näytteitä näistä kaikista voi kuunnella esimerkiksi Oulun seurakunnan sivuilta.

Sivumennen sanoen, olen tosi onnellinen siitä, että A suostui tulemaan mukaan kirkkoon! Sitä ei voi pitää mitenkään itsestään selvänä asiana.

Ehkä tässä on jo riittävästi pieniä, ihania asioita yhteen postaukseen. Tästä piti nimittäin tulla ihan lyhyt juttu, mutta kas kun innostuin... :) Seuraavaksi on todennäköisesti luvassa matkakertomus Viron juomanhakumatkalta. Kenties siitä tulee hurja seikkailu, tai sitten selvitään kunnialla, ei voi tietää!

Ensi kertaan!
Veera

torstai 7. huhtikuuta 2016

Vihkiminen varattu!

Hei pitkästä aikaa! Olen tainnut siirtyä hääsuunnittelussa vaiheeseen, jossa kaikkea pientä tapahtuu koko ajan mutta kaikki hyvä blogikirjoitteluaika menee hääsäästöjen kartuttamiseen. Työt siis haittaavat harrastuksia! Myös kevätflunssa pääsi iskemään ja vei loputkin voimat hetkeksi, mutta niin vaan siitäkin selvittiin :)

Häiden suhteen on tapahtunut isoja juttuja, pelkkää hyvää.
Tärkeimpänä varmasti se, että maistraatti on nyt varattu! Meidät vihitään pienen seurueen nähden Turun maistraatissa 15.7. eli hääjuhlaa ja siunausta edeltävänä perjantaina.
Tuntuu taas todellisemmalta, vaikka samalla en vieläkään oikein voi uskoa todeksi, että olen vähän yli kolmen kuukauden päästä vaihtamassa siviilisäätyä. On se kuitenkin vähän hurjaa, vaikka ihan kauheasti jo odotankin rouviintumista.

Toinen vähintään yhtä tärkeä rajapyykki tuli ylitettyä, kun mies haki sormukset kaiverruksesta! Minun ei pitänyt nähdä sormustani lainkaan etukäteen, mutta pakkohan se oli testata... Oma vihkisormukseni on hyvin yksinkertainen, tyylikäs ja pyöreä. Se on keltakultaa, paitsi kiven ympäriltä, ja pieni valkokultainen ripaus saa vihkin istumaan kihlani viereen täydellisesti <3
Myös A:lle tulee toinen sormus, jossa on vastaavasti molempia kullan värejä.
Kuvia en halua vielä laittaa, joten simppeliä, ihanaa sormustani saatte odotella (niin kuin minäkin) loppukesään ja valokuvaajan tuotoksiin asti. En olisi halunnut ottaa sormusta enää pois, mutta pakkohan se oli, vielä...

Jo aika moni vieras on ilmoittanut tulevansa häihin, jaVistaprintillä painatettuja, Canvalla suunnittelemiani kutsuja on kehuttu kovasti. Kunhan suurin osa on ilmoittautunut, laitan meidän kutsusta esittelyn tänne blogiin oikein kuvan kera.
Karkkibuffettia varten olemme ostelleet jo seitsemän kiloa karkkia, vielä ainakin kolme kiloa pitää hamstrata. Tai no, koska olen oikea karkkihiiri, ehkä voisi saman tien laittaa tavoitteen toiseen seitsemään kiloon! Namnam..! (Okei, oikeasti pitäisi ostaa enää kolme kiloa karkkia. Katsotaan nyt.) Jotain lasiastioita olen myös ehtinyt katsoa jo valmiiksi.
Hääpukuni on nyt ompelijalla purettavana, en malttaisi odottaa! Haluaisin jo saada sopivan kokoisen puvun päälleni. Pukuompelijaa en voi vauhdittaa, mutta ehkäpä keksin sillä välin vielä jotakin pientä hääaiheista tekemistä... Esim. matka Viroon voisi olla kohta ajankohtainen.

Näin se juhla valmistuu, pikkuhiljaa. Puspus <3
- Veera

maanantai 29. helmikuuta 2016

Karkauspäivä ja kosinta

Hei taas, erityisesti kaikki naimattomat naiset, jotka olette iskeneet silmänne johonkin komistukseen. Tänään on se päivä!

Perinteen mukaan nainen ei saanut kosia miestä. Vain yksi päivä joka neljäs vuosi teki poikkeuksen. Karkauspäivä on siis perinteisesti ollut naisten päivä, tänään saa siis kosia! Ja jos mies kieltäytyy, hänen täytyy hankkia kosijalleen hamekankaat. Win-win -tilanne, siskot! ;)

Kuva flikr.comista

Karkauspäivä sai minut muistelemaan omaa kosintaani. Se ei ollut karkauspäivä, vaan ihan tavallinen 2.2. vähän yli vuosi sitten. Tai no, kaikille muille se oli aika tavallinen päivä, mutta meille ei.

Olimme puhuneet yhteisestä tulevaisuudesta melkein ensitapaamisesta asti. Asettelimme tiettyjä rajoja, jottemme ryhtyisi mihinkään liian innokkaasti: piti selviytyä kuukaudesta, jolloin olimme töissä leireillä emmekä nähneet toisiamme juuri lainkaan, piti selviytyä kummankin sukujen juhlista, piti nähdä, miten joulun pyhät sujuisivat. Kaikki tämä käytiin läpi hyvällä menestyksellä, joten ilmassa alkoi leijua pienen pieni odotuksen poikanen...

Meillä molemmilla oli vapaailta 2.2., vuosi siitä kun olimme olleet ensitreffeillä. Kävimme syömässä ranskalaisessa ravintolassa, ja hyvän ruuan jälkeen kotiin päästyämme hajaannuimme hetkeksi omiin puuhiimme. Kun sitten tulin olohuoneeseen, jostain lähti soimaan tuttu alkuintro, joka jatkui sanoilla "Sun silmäs aina mä muistan / kun yltäin murheen puistan..."
Meillä kosintaan kuuluivat siis Tuu mun vaimoksen-kappale, oma olohuone ja paljon haleja. Tietysti vastasin, että totta kai tulen! <3

Sormuksia lähdimme hakemaan vasta seuraavalla viikolla. Monella sormus on mukana jo kosinnassa, mutta meillä oli oikein hyvä päätös jättää sen hankkiminen myöhemmälle. Minun sormeni kun ovat niin pikkuruiset, ettei kauppojen sormuksista yleensä ole olemassa oikeaa kokoa.
Vaikka suurin osa ajasta meneekin tulevasta haaveiluun, on kiva välillä muistella myös menneitä ilon hetkiä :)

Hauskaa karkauspäivää!
Veera

lauantai 16. tammikuuta 2016

TJ 6 kk!

Tasan puoli vuotta häihin!
Täällä pimeyden keskellä lohduttaa myös ajatus siitä, että puolen vuoden päästä on keskikesä. Lämpöä odotellessa on ehkä hyvä vielä nautiskella lumesta ja pakkasen nipistyksistä poskipäissä.

Ajattelin tässä vaiheessa koota listan asioista, jotka on jo hoidettu. Ehkä tästä on jollekin tulevalle morsiamelle iloa ja/tai hyötyä :)

Tehtyjen asioiden lista, 6 kk häihin


  • Juhlapaikka varattu
  • Kirkko varattu
  • Pitopalvelu varattu, tuovat mukanaan astiat, pöytäliinat ja servietit
  • Valokuvaaja varattu
  • Kaaso ja bestmanit pyydetty ja lupautuneet avuksi, kaason kanssa juteltu ohjelmasta
  • Kukat varattu
  • Morsiuspuku hankittu, ompelimon kanssa sovittu korjausten aikatauluista
  • Bändi varattu
  •  Hotelli varattu vieraille & hääyötä varten
  • Hiuskoriste varattu, kampaamoasiaa puitu kaason kanssa
  • Hääkengät hankittu, kertaa kolme :D 
  • Elämän eka geelikynsien laitto suurin piirtein sovittu
  • Meikit hankittu, puuteri ja ripsiväri tosin pitää ehkä vaihtaa
  • Kynttiläkipot ja kukka-astiat hankittu
  • Kutsuteksti vaiheessa, samoin kutsun ulkonäkö
  • Juomat valittu, vielä pitäisi organisoida niiden hakeminen...
  • Sulhasen paita (1/2) hankittu
  • Huomenlahjasuunnitelmat hyvässä vauhdissa

Mielestäni tässä on jo aika paljon tehtynä, eikö? :) Miten muut ensi kesän morsiamet mahtavat olla valmiina tässä vaiheessa? Enää pari kuukautta, ja päästään niiden oikeasti tärkeimpien valmistautumisasioiden äärelle - nimittäin esteiden tutkintaan ja varaamaan maistraattiin aikaa meitä varten. Ainakaan tässä vaiheessa ei häästressi ole nostanut päätään, enkä usko että muutamaan kuukauteen nostaakaan. Mikäs tässä on ollessa, kun suurimmat murheet liittyvät miehen rusetin väriin!

Bisoux,
Veera

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

The Aamutakki

Vaimomekko on käsite, joka on levinnyt häähömppää pullollaan olevassa netissä yhtä nopeasti kuin karkkibuffet. Nykyisin lähes kaikki jo tietävät, että vaimomekolla tarkoitetaan vaaleaa mekkoa, jonka morsian laittaa päälleen häitä seuraavana päivänä. Mutta kuinka moni on kuullut morsiusaamutakista?



Seikkailin Etsyn ihmeellisessä maailmassa tässä edellispäivänä ihan muista syistä, enkä varsinaisesti etsinyt oikeasti mitenkään häihin liittyviä vaatteita. Sen sijaan ajatukseni pyörivät aika vahvasti huomenlahjakuvaus-teeman ympärillä (sekin on netissä levinnyt sana, josta en nyt ajatellut kertoa enempää, koska sulhanen lukee tämän varmasti...) ja siksi etsiskelin kauniita, vintage-tyylisiä aamutakkeja ja kimonoja. Olisi ihanaa pukeutua joku sunnuntaiaamu sellaiseen täysin hyödyttömään mutta ah-niin-ihanaan aamutakkiin!




No, siinä etsintöjen lomassa huomasin, että monen valkoisen aamutakin kuvauksessa luki "Bridal Dressing Gown" (normaali hakusanani on ollut Dressing Gown), siis morsiusaamutakki. Se on valmistautumista ja hääyötä varten ajateltu vaatekappale, ja sattumalta suuri osa Etsyn Bridan Gowneista on juuri sen näköisiä, mitä olin yrittänyt löytää. Kaikesta päätellen aamutakit ovat Yhdysvalloissa aika isokin juttu, Suomessa en ole vielä kuullut tästä ilmiöstä.




Paitsi että nyt aion ottaa osaa ilmiöön! En ole mikään suuri ompelija, mutta haluaisin olla. Nyt tuntui siltä, että tarpeisiini sopivaa takkia ei saanut helposti ostettua, joten olisi oikea aika aloittaa tutustuminen ompelukoneeseeni. Joululahjaksi saatuun Pfaffiin. Hui hui.

Minähän olen hyvin harkitseva ja miettiväinen ihminen. Jotenkin kuitenkin kävi niin, että eilen (siis yksi yö idean saamisen jälkeen) aamulla käväisin ennen töitä "inspiroitumassa" Eurokankaan palakankaiden äärellä. Työpäivän jälkeen kotiin tulivatkin sitten minä ja noin viisi metriä pitsiä! Oho!
Nyt pitää enää päättää, tuleeko minun aamutakistani kimono- vai Hollywood-mallinen, ja mihin kohtiin lisätään peittävämpää kangasta.

Niinpä saatte tästä eteenpäin seurata myös käsityöblogia, kun yritän epätoivoisesti opiskella ompelukoneen käyttöä ja olla pilaamatta venyvää pitsikangastani. Toivon mukaan lopputuloksena on upea, pitkä aamutakki, jonka tekeminen ei ole vienyt minulta hermoja. Tässä vähän inspiraatiokuvia (Uuuuu...!) :









... Okei joo, tämä viimeinen on jo hiukkasen liikaa.... :D

Toivottakaa onnea!

Veera

tiistai 12. tammikuuta 2016

Hääyö ja vieraiden majoitus

Nyt se on päätetty - me EMME vietä hääyötä kotona opiskelija-asunnossamme EMMEkä myöskään lähde häistä suoraan lentokentälle tai satamaterminaaliin - me nukumme yön Salon Cumulus-hotellissa.
Ihmeellistä, miten helpottavaa voikaan olla tietää, että juhlien jälkeen on joku paikka missä saa nukkua! (Vai saako...? Heh heh :D)



Meille varattiin Hemmottelupaketti, joka sisältää normaalin buffetaamiaisen, myöhäisemmän huoneen luovutuksen, ja lisäksi kaikkea kivaa kuohuviinistä lähtien hotellihuoneeseen. En voisi olla tyytyväisempi! Rahaa ei mene liikaa, mutta saadaan omaa rauhaa paikassa, jossa ei tarvitse miettiä, kuka vie tyhjän pullon kierrätykseen. Se riittää minulle hemmotteluksi, sillä olenhan koko edellisen päivän ajan prinsessa <3

Perniö on kaukana kaikista minun sukulaisistani, joten olin jo valmiiksi hiukan huolissani siitä, miten kaikki jaksavat ajaa takaisin kotiin, tai toisaalta, miten paljon vaivaa majoituksen järjestäminen toisi vieraillemme. Eipä ole sitäkään huolta enää, sillä varasin Cumulukselta huonekiintiön myös meidän vieraita varten.

Hyvä olikin, että varasin - samana päivänä on muitakin hääpareja liikkeellä, ja kaikki muut löytämäni majoitukset olivat jo täyteen buukattuja. Ajatella, yli puoli vuotta etukäteen!

Vielä jää vieraiden oman harkinnan varaan, miten siirtyä 20 km:n välimatka Perniöstä Salon keskustassa sijaitsevalle hotellille. Ehkä joku myös löytää jonkun ihan uuden paikan, jonne majoittua. Lähellä olisi esimerkiksi Mathildedahl ja kaikki sen suloiset B&B-kohteet.

Meidän harkintaamme jää, miten onnistumme käymään aamiaisella törmäämättä vieraisiimme. Mielestäni on parasta vältellä hämmentäviä kohtaamisia hääyön jälkeisenä aamuna ;)

Seuraavassa postauksessa lisää asiasta, josta sain päähänpinttymän, ja jotenkin vahingossa idea vei koko käden - tee-se-itse -aamutakki.

Bisoux!
Veera

tiistai 5. tammikuuta 2016

Häävuosi ja ensimmäinen palaveri



Nyt se häävuosi sitten alkaa! Varmaan kaikilla muillakin tänä vuonna juhlivilla on samoja ajatuksia kuin minulla - mihin kaikki aika meni? Pikkuinen paniikki nostaa päätään, mutta toisaalta vatsassa lentelevät perhoset kutittelevat mukavasti.

Minulla jännitystä lisää vielä elämänvaiheen muutos, kun onnistuin päättämään opintoni vuodenvaihteessa. Nyt siirryn sitten työmarkkinoille. On tässä vielä paljon ihmettelemistä.

Pidimme eilen ihan oikean hääpalaverin A:n kanssa. Siis sellaisen, että otin kahvikupin olohuoneen pöydälle, avasin kaikki kokoamani listat, budjetit jne., A otti esille Exelin ja sitten aloimme perkaamaan kaikkea sitä, mitä tarvitaan, että meidän häät ihan todella saadaan järjestettyä. Minä kirjasin kaikki ajatukseni vielä koneelta uuteen HÄÄVIHKOON, jota olen ehtinyt katsella jo monta kertaa palaverin jälkeen. Oli hyvä keksintö ( / lainaus muilta hääbloggaajilta), vaikka itse sanonkin! Vaikka samat asiat olisivat myös koneella ylös kirjattuina, huomaan ainakin itse pitäväni myös paperisesta vihosta, josta voin nopeasti tarkistaa, mitä kaikkea pitikään muistaa. Ainoa pikku miinus on vihon kansikuva - saatan itsekin unohtaa, että juuri se vihko, jossa vaaleanpunainen kissanallekarhu sanoo "Ooops", on hääsuunnitelmien tyyssija :D

Palaverin tuloksena olo on todella huojentunut. Ensinnäkin meillä näyttää olevan kaikki tärkeimmät jutut ihan oikeasti jo tehtynä, lukuun ottamatta miehen pukua, sormusta ja kukkia. Ja alkoholia, josta siitäkin tehtiin päätöksiä ja todettiin, että kyllä se Gancia Asti on hyvää ja sopii meidän alkumaljaksi oikein hienosti.
Myös pikkujutuista iso osa on jo hoidettu - on tuikkukippoa, hiuskorua, silmämeikkejä ja pitsillä koristeltuja Happy Joe -pulloja.
Ja tärkeistä tärkein on edelleen kohdillaan, en malttaisi odottaa että saan mennä naimisiin sielunkumppanini kanssa. Noin kuukauden päästä ollaan oltu yhdessä kolme vuotta, ja joka päivä rakastan tuota hassua matikkamaakariani vaan enemmän (mikä ei toisaalta tarkoita, etteikö välillä olisi myös hiukan huonompia hetkiä). <3

Toiseksi, budjetin lähempi tarkastelu oli myös helpottavaa. Olemme reilusti plussalla omien laskelmiemme mukaan, vaikka häihin uppoaakin - ja nyt pahoittelen outoa sanavalintaa - IHAN SIKANA rahaa! Meidänkin "kyllä-selvitään-viidellä-tonnilla" -juhlien budjetti on melkein kaksinkertaistunut, vaikka edelleen pyrimme välttämään kaikkea ihan ylimääräistä. Isoin yllätys oli kuvaajan hinta, joka vie neljäsosan koko budjetista, lopun voi oikeastaan selittää vieraiden suurella määrällä. Nämä samat juhlat 50:lle hengelle olisivat hyvinkin voineet pysyä siinä ensimmäisessä viiden tonnin suunnitelmassa. Onneksi kaikki näyttää sujuvan niin, että meillä on vielä tänä ja ensi vuonna varaa myös syödä ja käydä lääkärissä, vaikka rahaa meneekin.

Vielä loppuun: Onnea ja menestystä uudelle vuodelle, ja kanssasiskot (ja -veljet), nautitaan nyt! Tavoitehan on, että omia häitä ei (onneksi?) suunnitella kuin kerran elämässä :)

Bisoux!
Veera