Nyt se häävuosi sitten alkaa! Varmaan kaikilla muillakin tänä vuonna juhlivilla on samoja ajatuksia kuin minulla - mihin kaikki aika meni? Pikkuinen paniikki nostaa päätään, mutta toisaalta vatsassa lentelevät perhoset kutittelevat mukavasti.
Minulla jännitystä lisää vielä elämänvaiheen muutos, kun onnistuin päättämään opintoni vuodenvaihteessa. Nyt siirryn sitten työmarkkinoille. On tässä vielä paljon ihmettelemistä.
Pidimme eilen ihan oikean hääpalaverin A:n kanssa. Siis sellaisen, että otin kahvikupin olohuoneen pöydälle, avasin kaikki kokoamani listat, budjetit jne., A otti esille Exelin ja sitten aloimme perkaamaan kaikkea sitä, mitä tarvitaan, että meidän häät ihan todella saadaan järjestettyä. Minä kirjasin kaikki ajatukseni vielä koneelta uuteen HÄÄVIHKOON, jota olen ehtinyt katsella jo monta kertaa palaverin jälkeen. Oli hyvä keksintö ( / lainaus muilta hääbloggaajilta), vaikka itse sanonkin! Vaikka samat asiat olisivat myös koneella ylös kirjattuina, huomaan ainakin itse pitäväni myös paperisesta vihosta, josta voin nopeasti tarkistaa, mitä kaikkea pitikään muistaa. Ainoa pikku miinus on vihon kansikuva - saatan itsekin unohtaa, että juuri se vihko, jossa vaaleanpunainen kissanallekarhu sanoo "Ooops", on hääsuunnitelmien tyyssija :D
Palaverin tuloksena olo on todella huojentunut. Ensinnäkin meillä näyttää olevan kaikki tärkeimmät jutut ihan oikeasti jo tehtynä, lukuun ottamatta miehen pukua, sormusta ja kukkia. Ja alkoholia, josta siitäkin tehtiin päätöksiä ja todettiin, että kyllä se Gancia Asti on hyvää ja sopii meidän alkumaljaksi oikein hienosti.
Myös pikkujutuista iso osa on jo hoidettu - on tuikkukippoa, hiuskorua, silmämeikkejä ja pitsillä koristeltuja Happy Joe -pulloja.
Ja tärkeistä tärkein on edelleen kohdillaan, en malttaisi odottaa että saan mennä naimisiin sielunkumppanini kanssa. Noin kuukauden päästä ollaan oltu yhdessä kolme vuotta, ja joka päivä rakastan tuota hassua matikkamaakariani vaan enemmän (mikä ei toisaalta tarkoita, etteikö välillä olisi myös hiukan huonompia hetkiä). <3
Toiseksi, budjetin lähempi tarkastelu oli myös helpottavaa. Olemme reilusti plussalla omien laskelmiemme mukaan, vaikka häihin uppoaakin - ja nyt pahoittelen outoa sanavalintaa - IHAN SIKANA rahaa! Meidänkin "kyllä-selvitään-viidellä-tonnilla" -juhlien budjetti on melkein kaksinkertaistunut, vaikka edelleen pyrimme välttämään kaikkea ihan ylimääräistä. Isoin yllätys oli kuvaajan hinta, joka vie neljäsosan koko budjetista, lopun voi oikeastaan selittää vieraiden suurella määrällä. Nämä samat juhlat 50:lle hengelle olisivat hyvinkin voineet pysyä siinä ensimmäisessä viiden tonnin suunnitelmassa. Onneksi kaikki näyttää sujuvan niin, että meillä on vielä tänä ja ensi vuonna varaa myös syödä ja käydä lääkärissä, vaikka rahaa meneekin.
Vielä loppuun: Onnea ja menestystä uudelle vuodelle, ja kanssasiskot (ja -veljet), nautitaan nyt! Tavoitehan on, että omia häitä ei (onneksi?) suunnitella kuin kerran elämässä :)
Bisoux!
Veera
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti