Ei vielä messuilemaan

Ystävänpäivä oli tänä vuonna monella tavalla erityinen.

Olimme sopineet, että kihlauksesta tulee virallista tietoa 14.2. Suomeksi tämä tarkoitti siis sitä, että kihlautuminen päivitettiin molempien Facebook-profiiliin. Eihän se ole virallista ennen kuin se on somessa! Heh :)

Ystävänpäivänä olisi myös järjestetty Love Me Do-messut kotikaupungissani Turussa. Siinä olisi ollut minulle ja tulevalle kaasolle hyvä paikka aloittaa henkinen valmistautuminen yhteiseen ponnistukseen. Ikävä kyllä kaasoon iski jokin kevätflunssapöpö, eikä hänestä ollut edes puhujaksi messuja edeltävänä päivänä.

Ja siitä edeltävästä päivästä puheen ollen, vähän toisenlaista loistoa ja blingiä mahtui joka tapauksessa viikonloppuumme. Pikkusisko tanssi Wanhoja, ja oli niin häikäisevän kaunis että! Viimeisen valssin aikana pääsimme mekin A:n kanssa vähän kokeilemaan, että miten se valssi taipuu. Hienostihan se, olo tuntui turvalliselta oman kullan käsivarsilla. Menimme oikein jatkoille asti, ja ravintolassa oli ihan mielettömän hyvää ruokaa ja shampanja maistui! Kippistelimme tanssijalle ja uusille kihlasormuksille.

Harkitsin vielä meneväni messuilemaan yksin tai tulevan aviomiehen seurassa, mutta ikävä kyllä kohtalo puuttui peliin. Ystävänpäivä meni meillä suhatessa Turku-Pori -väliä, sillä isoäiti oli saanut sairauskohtauksen. Näyttää kuitenkin siltä, että selvittiin säikähdyksellä, ainakin pahimmasta. Siellä Porin sairaalan neurologian osastolla me sitten näyttelimme mummulle upouusia kihlasormuksia ja kehotimme lepäämään, kun kerrankin saa olla syömättä ja laittamatta ruokaa.

Kyllä täytyy myöntää, että vähän sydäntä kylmäsi. Olisi surullista, jos isoäiti ei pääsisikään häihini. Tottakai ymmärrän, ettei joillekin asioille voi mitään, mutta... no, sanotaan vaikka, että vaaka alkaa kallistua yhä vakaammin sen puoleen, että häämme pidetään vuonna 2017 (eikä siis vasta 2020).

Tämän viikonlopun jälkeen olen enemmän väsynyt kuin levännyt, mutta onneksi ei ole mikään pakko olla aina reipas. Itse en tätä viisautta aina tahdo muistaa, mutta onneksi kulta silloin huomaa ja muistuttaa.
Kyllä tämä tästä taas iloksi muuttuu. Mummukin voi kuulemma jo paljon paremmin.