Blogi - kui?

Omia häitään voisi suunnitella monella tavalla - muistikirjaan, kansioon tai ihan oman pään sisällä. Miksi minä sitten ryhdyin blogistiksi ja päätin kuuluttaa koko hääsuunnitteluprosessin ruusuineen ja risuineen maailmalle?

Ensimmäinen syy on se, että olen kirjoittanut blogia ennenkin. Uuden aiheen saatuani tuntui luontevalta aloittaa myös uutta blogia. En ole kyllä koskaan tavoitellut suurta yleisöä kirjoituksillani. Sen sijaan olen siirtänyt päiväkirjamerkinnät nettiin silloin, kun niistä olisi voinut olla jotakin hyötyä jollekulle muullekin. Aiemmat blogini kertovatkin kuvataidekasvatuksesta ja saaristotilan kunnostamisesta (tämä jälkimmäinen etenee rauhallista tahtia edelleen).

Toinen syy blogiin on se, ettei blogia voi unohtaa kotiin. Se ei myöskään katoa tai jää vahingossa Helsingin-junaan, kun itse poistun kyydistä. Siihen saa kirjoitettua missä vaan, jos sattuu olemaan internet-yhteys, sähköä ja kone. Kätevää, jos on sellainen lahopää laukunvaihtaja kuin minä.

Tietysti blogin hyviin puoliin kuuluu myös se, että kuvien lisääminen on helppoa. Jos tekisin hääkansion, joutuisin tulostamaan kaikki lempikuvani. Nyt voin vain - tekijänoikeuksien sallimissa rajoissa - lisätä ne osaksi tekstiä. Hyvä niin, koska värimuste maksaa maltaita!
(...ja kaikesta tästä huolimatta tulen silti todennäköisesti keräämään myös jonkinlaisen paperiversion ideakuvakansiosta. Koska kuvat on vaan niin kivoja, ja paperia on kiva hypistellä.)

Viimeinen syy, jota en haluaisi tunnustaa, mutta pakko kai on - olisi se nyt jotenkin hirveän ihanaa, jos blogin kautta saisi muiden samassa tilanteessa olevien tukea ja yleensäkin lukijoiden kommentteja siitä, miten tämä juttu näyttää edistyvän. Esimerkiksi tähän kirjoitukseen olisi kiva saada kaikenlaisten bloginpitäjien kommentteja siitä, tuntuvatko syyt tutulta  - tai vaihtoehtoisesti lukijoiden kommentteja siitä, mikseivät he ikinä laittaisi blogia nettiin.

Viimeisen jälkeinen syy blogin pitämiseen on, että minä niiiiiin pidän kirjoittamisesta!