The Aamutakki

Vaimomekko on käsite, joka on levinnyt häähömppää pullollaan olevassa netissä yhtä nopeasti kuin karkkibuffet. Nykyisin lähes kaikki jo tietävät, että vaimomekolla tarkoitetaan vaaleaa mekkoa, jonka morsian laittaa päälleen häitä seuraavana päivänä. Mutta kuinka moni on kuullut morsiusaamutakista?

Seikkailin Etsyn ihmeellisessä maailmassa tässä edellispäivänä ihan muista syistä, enkä varsinaisesti etsinyt oikeasti mitenkään häihin liittyviä vaatteita. Sen sijaan ajatukseni pyörivät aika vahvasti huomenlahjakuvaus-teeman ympärillä (sekin on netissä levinnyt sana, josta en nyt ajatellut kertoa enempää, koska sulhanen lukee tämän varmasti...) ja siksi etsiskelin kauniita, vintage-tyylisiä aamutakkeja ja kimonoja. Olisi ihanaa pukeutua joku sunnuntaiaamu sellaiseen täysin hyödyttömään mutta ah-niin-ihanaan aamutakkiin!

No, siinä etsintöjen lomassa huomasin, että monen valkoisen aamutakin kuvauksessa luki "Bridal Dressing Gown" (normaali hakusanani on ollut Dressing Gown), siis morsiusaamutakki. Se on valmistautumista ja hääyötä varten ajateltu vaatekappale, ja sattumalta suuri osa Etsyn Bridan Gowneista on juuri sen näköisiä, mitä olin yrittänyt löytää. Kaikesta päätellen aamutakit ovat Yhdysvalloissa aika isokin juttu, Suomessa en ole vielä kuullut tästä ilmiöstä.

Paitsi että nyt aion ottaa osaa ilmiöön! En ole mikään suuri ompelija, mutta haluaisin olla. Nyt tuntui siltä, että tarpeisiini sopivaa takkia ei saanut helposti ostettua, joten olisi oikea aika aloittaa tutustuminen ompelukoneeseeni. Joululahjaksi saatuun Pfaffiin. Hui hui.

Minähän olen hyvin harkitseva ja miettiväinen ihminen. Jotenkin kuitenkin kävi niin, että eilen (siis yksi yö idean saamisen jälkeen) aamulla käväisin ennen töitä "inspiroitumassa" Eurokankaan palakankaiden äärellä. Työpäivän jälkeen kotiin tulivatkin sitten minä ja noin viisi metriä pitsiä! Oho!
Nyt pitää enää päättää, tuleeko minun aamutakistani kimono- vai Hollywood-mallinen, ja mihin kohtiin lisätään peittävämpää kangasta.

Niinpä saatte tästä eteenpäin seurata myös käsityöblogia, kun yritän epätoivoisesti opiskella ompelukoneen käyttöä ja olla pilaamatta venyvää pitsikangastani. Toivon mukaan lopputuloksena on upea, pitkä aamutakki, jonka tekeminen ei ole vienyt minulta hermoja. Tässä vähän inspiraatiokuvia (Uuuuu...!) :

 

... Okei joo, tämä viimeinen on jo hiukkasen liikaa.... :D

Toivottakaa onnea!

Veera

Hääyö ja vieraiden majoitus

Nyt se on päätetty - me EMME vietä hääyötä kotona opiskelija-asunnossamme EMMEkä myöskään lähde häistä suoraan lentokentälle tai satamaterminaaliin - me nukumme yön Salon Cumulus-hotellissa.
Ihmeellistä, miten helpottavaa voikaan olla tietää, että juhlien jälkeen on joku paikka missä saa nukkua! (Vai saako...? Heh heh :D)

Meille varattiin Hemmottelupaketti, joka sisältää normaalin buffetaamiaisen, myöhäisemmän huoneen luovutuksen, ja lisäksi kaikkea kivaa kuohuviinistä lähtien hotellihuoneeseen. En voisi olla tyytyväisempi! Rahaa ei mene liikaa, mutta saadaan omaa rauhaa paikassa, jossa ei tarvitse miettiä, kuka vie tyhjän pullon kierrätykseen. Se riittää minulle hemmotteluksi, sillä olenhan koko edellisen päivän ajan prinsessa <3

Perniö on kaukana kaikista minun sukulaisistani, joten olin jo valmiiksi hiukan huolissani siitä, miten kaikki jaksavat ajaa takaisin kotiin, tai toisaalta, miten paljon vaivaa majoituksen järjestäminen toisi vieraillemme. Eipä ole sitäkään huolta enää, sillä varasin Cumulukselta huonekiintiön myös meidän vieraita varten.

Hyvä olikin, että varasin - samana päivänä on muitakin hääpareja liikkeellä, ja kaikki muut löytämäni majoitukset olivat jo täyteen buukattuja. Ajatella, yli puoli vuotta etukäteen!

Vielä jää vieraiden oman harkinnan varaan, miten siirtyä 20 km:n välimatka Perniöstä Salon keskustassa sijaitsevalle hotellille. Ehkä joku myös löytää jonkun ihan uuden paikan, jonne majoittua. Lähellä olisi esimerkiksi Mathildedahl ja kaikki sen suloiset B&B-kohteet.

Meidän harkintaamme jää, miten onnistumme käymään aamiaisella törmäämättä vieraisiimme. Mielestäni on parasta vältellä hämmentäviä kohtaamisia hääyön jälkeisenä aamuna ;)

Seuraavassa postauksessa lisää asiasta, josta sain päähänpinttymän, ja jotenkin vahingossa idea vei koko käden - tee-se-itse -aamutakki.

Bisoux!
Veera

Häävuosi ja ensimmäinen palaveri

Nyt se häävuosi sitten alkaa! Varmaan kaikilla muillakin tänä vuonna juhlivilla on samoja ajatuksia kuin minulla - mihin kaikki aika meni? Pikkuinen paniikki nostaa päätään, mutta toisaalta vatsassa lentelevät perhoset kutittelevat mukavasti.

Minulla jännitystä lisää vielä elämänvaiheen muutos, kun onnistuin päättämään opintoni vuodenvaihteessa. Nyt siirryn sitten työmarkkinoille. On tässä vielä paljon ihmettelemistä.

Pidimme eilen ihan oikean hääpalaverin A:n kanssa. Siis sellaisen, että otin kahvikupin olohuoneen pöydälle, avasin kaikki kokoamani listat, budjetit jne., A otti esille Exelin ja sitten aloimme perkaamaan kaikkea sitä, mitä tarvitaan, että meidän häät ihan todella saadaan järjestettyä. Minä kirjasin kaikki ajatukseni vielä koneelta uuteen HÄÄVIHKOON, jota olen ehtinyt katsella jo monta kertaa palaverin jälkeen. Oli hyvä keksintö ( / lainaus muilta hääbloggaajilta), vaikka itse sanonkin! Vaikka samat asiat olisivat myös koneella ylös kirjattuina, huomaan ainakin itse pitäväni myös paperisesta vihosta, josta voin nopeasti tarkistaa, mitä kaikkea pitikään muistaa. Ainoa pikku miinus on vihon kansikuva - saatan itsekin unohtaa, että juuri se vihko, jossa vaaleanpunainen kissanallekarhu sanoo "Ooops", on hääsuunnitelmien tyyssija :D

Palaverin tuloksena olo on todella huojentunut. Ensinnäkin meillä näyttää olevan kaikki tärkeimmät jutut ihan oikeasti jo tehtynä, lukuun ottamatta miehen pukua, sormusta ja kukkia. Ja alkoholia, josta siitäkin tehtiin päätöksiä ja todettiin, että kyllä se Gancia Asti on hyvää ja sopii meidän alkumaljaksi oikein hienosti.
Myös pikkujutuista iso osa on jo hoidettu - on tuikkukippoa, hiuskorua, silmämeikkejä ja pitsillä koristeltuja Happy Joe -pulloja.
Ja tärkeistä tärkein on edelleen kohdillaan, en malttaisi odottaa että saan mennä naimisiin sielunkumppanini kanssa. Noin kuukauden päästä ollaan oltu yhdessä kolme vuotta, ja joka päivä rakastan tuota hassua matikkamaakariani vaan enemmän (mikä ei toisaalta tarkoita, etteikö välillä olisi myös hiukan huonompia hetkiä). <3

Toiseksi, budjetin lähempi tarkastelu oli myös helpottavaa. Olemme reilusti plussalla omien laskelmiemme mukaan, vaikka häihin uppoaakin - ja nyt pahoittelen outoa sanavalintaa - IHAN SIKANA rahaa! Meidänkin "kyllä-selvitään-viidellä-tonnilla" -juhlien budjetti on melkein kaksinkertaistunut, vaikka edelleen pyrimme välttämään kaikkea ihan ylimääräistä. Isoin yllätys oli kuvaajan hinta, joka vie neljäsosan koko budjetista, lopun voi oikeastaan selittää vieraiden suurella määrällä. Nämä samat juhlat 50:lle hengelle olisivat hyvinkin voineet pysyä siinä ensimmäisessä viiden tonnin suunnitelmassa. Onneksi kaikki näyttää sujuvan niin, että meillä on vielä tänä ja ensi vuonna varaa myös syödä ja käydä lääkärissä, vaikka rahaa meneekin.

Vielä loppuun: Onnea ja menestystä uudelle vuodelle, ja kanssasiskot (ja -veljet), nautitaan nyt! Tavoitehan on, että omia häitä ei (onneksi?) suunnitella kuin kerran elämässä :)

Bisoux!
Veera

Liitutaulullinen hoitamattomia juttuja

Niin se suunnittelu, kuten elämäkin, taas jatkuu!
Paljon olemme jo tehneet, mutta pikkuisia juttuja on edelleen täysin suunnittelematta. Mikäpä sen hauskempaa!

Tänään olen (joulukorttien sijaan) ihastellut ja suunnitellut painattavani kutsut! Tosin samalla tiedän, että ehkä nyt on vielä hiukan liian aikaista, kyllä ne ehtii myöhemminkin hankkia. Yritän malttaa.
Tällä hetkellä olen hirmu innoissani liitutauluista. Ehkäpä siksi myös mustapohjaiset kutsut ovat tuntuneet kaikkein sopivimmilta meille.

Pitäisi ehkä kehittää jokin hyvä tee se itse -liitutauluprojekti tähän hätään. Josta tulikin mieleen, että me muuten vaihdoimme pitopalvelua! Siitä lisää toisessa postauksessa, mutta tämä uusi on lähempää, vanhasta ei ole mitään pahaa sanottavaa, päin vastoin. Uudelta pitopalvelulta tuli kuitenkin menuehdotus, joka kuulosti niin herkulliselta, etten tiedä miten malttaisin odottaa ensi heinäkuuhun asti!!

Kutsujen ja liitutaulujen lisäksi on muitakin juttuja, joita olen ehkä hiukan miettinyt, mutten ole päättänyt vielä mitään.

Vieraille varmaan pitäisi löytää joku majoitusvaihtoehto, koska suurin osa tulee kaukaa.
Kukkasista pitäisi pyytää joku tarjous.
Edelliseen liittyen: kukkien tarvetta on vaikea arvioida, kun ei ole ihan varma, haluaako tehdä paperikukkia vai ei.
Ja vielä samaan syssyyn: mitä kaikkea pöytien koristeeksi oikein pitäisi laittaa? Tai siis, mitä kaikkea pöytään mahtuu, lienee oikeampi kysymys tässä vaiheessa, kun kaapit jo pullistelevat kaikenlaisista kipoista ja kupeista...
Hääautosta en tiedä mitään, paitsi sen, ettei saisi maksaa liikaa.
Mitä meidän (ja monen vieraankin) koirille tehdään? Pitäisikö ottaa koirat juhliin mukaan tai järjestää jotain ovelaa yhteishoitolaa?
Leikitäänkö meidän häissä jotain, vai riittäisikö ihan rento yhdessäolo, puheet ja kimun heitto ohjelmaksi? Ai niin, ja tanssi... Pitäisiköhän käydä tanssikurssi?
Osaisinkohan itse tehdä oman meikkini? Entä kuka laittaisi hiukseni hääpäivän aamuna?
Josta seuraavaan kysymykseen - missä minä nukun häitä edeltävän, ja sitten sen niitä seuraavan, yön?
Entä millaisia polttarit ovat? En ole ikinä päässyt osallistumaan, mutta kai sitä jotain mukavaa voisi tehdä... en sitten tiedä, että kuinka isolla porukalla. Ja mitä mukavaa. Tai että milloin.

Nii-in... kyllä tässä tätä sarkaa vielä riittää ;) vaikka niin riittää aikaakin, ja kuten jo joskus ennenkin on tullut todettua - kyllä me naimisiin joka tapauksessa päästään! Ihan aikataulussa!

Bisoux!
Veera

Ei suunnitelmia tänään.

Rakkauden kaupunki on tänään surun murtama. Tänään hääsuunnitelmat ovat saaneet antaa tilaa maailman asioille. Tänään minulla on vain yksi toive.
Ei enää sotaa, ei enää meitä ja muita.

Courage.
Veera

Luvassa vertaistukea ja häähumua...

Yleensä suunnittelen asioita etukäteen. Ja nyt tarkoitan: suunnittelen ihan kaikkea, ja tosi, TOSI paljon etukäteen. Siksi onkin vähän hassua, että minulta on päässyt lipsahtamaan ihan ohitse tieto Love Me Do -tapahtuman ajankohdasta. Olisi tässä tosin ollut vielä aikaa asian huomaamiseen, sillä nämä erilaiset häämessut järjestetään vasta ensi tammikuussa.

Nyt kun Love Me Do on merkittynä kalenteriin, huomaan jo hiukkasen haaveilevani visiitistä Helsinkiin - tietysti sulhasen ja / tai kaason sekä mahdollisten muiden halukkaiden seuralaisten kera! Pikkuinen, vaaleanpunainen irtiotto arjesta tekee varmasti hyvää tammikuun pimeydessä.







En ole vielä ehtinyt missään häätapahtumassa käydä, mutta mieli tekisi. Enhän minä enää paljon mitään tarvitse häämessuilta, mutta tällä hetkellä kaikenlainen häähömppä jotenkin vaan tuntuu jännältä ja tärkeältä ja saa perhoset lentämään vatsanpohjassa sillai hauskasti! Lisäksi jokainen häähömpän äärellä ja ystävien kanssa käytetty hetki katkaisee häihin, ja miksei muuhunkin elämään liittyvää stressiä mukavasti.

Itse asiassa ensi viikonloppuna ajattelin käydä piipahtamassa vähän pienemmässä häätapahtumassa. POP-UP Häähumua Turussa -tapahtuman sivut löytyvät täältä, ja lisää tietoa on myös Facebookissa. Katsotaan, riittääkö aika oikeasti vierailuun, nimittäin pyhäinpäivänä olen yleensä tavannut hengailla isovanhempien seurassa Raumalla, ja ratsastustuntiakin pukkaa... Onneksi joskus on tällainenkin tilanne, että kaikki vaihtoehdot ovat kivoja :)


PS. Love Me Do-tapahtumassa jaetaan jälleen vuoden parhaan hääblogin palkinto. Seuraavaksi aionkin siis suunnata lueskelemaan kaikki parhaat hääblogit vielä kerran läpi, ja sen jälkeen ei muuta kuin äänestämään!

Bisoux!
- Veera

Terveisiä Tukholmasta!

Lähdimme syysloman kunniaksi käymään länsinaapurissa, mukana oli meidän kahden lisäksi äitini ja nuorin siskoni. Odotin matkalta rentoa irtiottoa koko ajan hektisemmäksi käyvään arkeen, on nimittäin selvästi joulukuu lähestymässä ja sitä myöten myös kaikki yliopiston deadlinet!
(Siinä myös syy siihen, miksi täällä blogin puolella on ollut hiukkasen hiljaista viime aikoina.)

Kuva Commonsista; joudun turvautumaan netin varastoihin, kun unohdin ottaa maisemakuvia itse! :D

Nyt on kyllä pakko kysyä, että miksei kukaan ole kertonut mulle, miten I-HA-NA kaupunki Tukholma oikeasti on?

... No juu, kyllä ne yläkoulun ruotsinopettajat vähän edes yritti. Mutta jotenkin se ruotsalaisen kulttuurin siisteys jäi niiden konjugaatioiden ja -ar-er-or - päätteiden varjoon.

Olin ihan tosissaan hämmästynyt siitä, miten kaunis, eloisa ja mukava paikka naapurimaan pääkaupunki oli. Metrolla oli hauska matkustaa, ruoka oli hyvää, ja skeptisistä odotuksistani huolimatta ruotsin kielikin alkoi sujua jo ensimmäisen vierailupäivän aikana. Ainakin sen kuunteleminen, minä nimittäin meinaan aina vastata ranskaksi, jos joku kysyy jotakin ruotsiksi...

Tukholma by night

Kävimme Skansenilla kävelemässä. Jos joku hallitsee eläintarhat, niin ruotsalaiset! Yleensä minulle tulee paha mieli tarhattujen villieläinten puolesta, mutta Skansenin otukset näyttivät kaikin puolin tyytyväisiltä ja saivat elää lajityypillistä elämää. Skansen, ja ylipäätään Djurgårdenin saari, olivat mielestäni ihania vierailukohteita. Suosittelen, varsinkin jos on lapsia (tai lapsenmielisiä aikuisia, tai rakennusperinteen ystäviä) mukana!

Lisäksi kävimme Kuninkaallisilla talleilla (siskoni on minuakin kovempi hevostyttö), Aarrekammiossa ja Historiska museetissa. Suuren osan vierailuajastamme me vain kiersimme Gamla stanin putiikkeja ja kahviloita, kävelimme rantakatuja ja ihmettelimme hienoja, vanhoja taloja. Pakko myöntää, että Tukholma on myös aikas romanttinen matkakohde <3

Matkalta tarttui mukaan paitsi levännyt mieli ja ilo siitä, että saan matkustella niin hyvässä seurassa, myös yhtä sun toista tavaraa. Potentiaalisesti häihin liittyen mukaani tarttuivat "vahingossa" yhdet upeat korvakorut Kuninkaallisesta aarrekammiosta (hehehe.... ihan kaupasta siis ostin ne, en ole mestarivaras), ja lisäksi käväisin eräässä liikkeessä, jota ei Suomen kamaralla vielä olekaan, tekemässä vähän hankintoja...

Kyllä oli hyvä matka. Tukholma pääsi lomakohdelistallani melkein ykköseksi, sillä Pariisia ei vaan voi voittaa mikään :) Melkein jo suunnittelin häämatkaakin länsinaapuriin... melkein. Häämatkan suunnittelu täytyy kuitenkin jättää (budjettisyistä, ja siksi, että kaikki suunniteltava ei loppuisi kerralla) häiden jälkeiseen aikaan. Ei siis ihan vielä raoteta sen ajatusten lokeron kantta!
Tänään sain vielä juoda teetä kaason ja hyvän ystävän kanssa ja juoruta muun muassa häistä. Olen kyllä niin onnellinen kaikesta <3

Bisoux!
Veera