Karkauspäivä ja kosinta

Hei taas, erityisesti kaikki naimattomat naiset, jotka olette iskeneet silmänne johonkin komistukseen. Tänään on se päivä!

Perinteen mukaan nainen ei saanut kosia miestä. Vain yksi päivä joka neljäs vuosi teki poikkeuksen. Karkauspäivä on siis perinteisesti ollut naisten päivä, tänään saa siis kosia! Ja jos mies kieltäytyy, hänen täytyy hankkia kosijalleen hamekankaat. Win-win -tilanne, siskot! ;)

Kuva flikr.comista

Karkauspäivä sai minut muistelemaan omaa kosintaani. Se ei ollut karkauspäivä, vaan ihan tavallinen 2.2. vähän yli vuosi sitten. Tai no, kaikille muille se oli aika tavallinen päivä, mutta meille ei.

Olimme puhuneet yhteisestä tulevaisuudesta melkein ensitapaamisesta asti. Asettelimme tiettyjä rajoja, jottemme ryhtyisi mihinkään liian innokkaasti: piti selviytyä kuukaudesta, jolloin olimme töissä leireillä emmekä nähneet toisiamme juuri lainkaan, piti selviytyä kummankin sukujen juhlista, piti nähdä, miten joulun pyhät sujuisivat. Kaikki tämä käytiin läpi hyvällä menestyksellä, joten ilmassa alkoi leijua pienen pieni odotuksen poikanen...

Meillä molemmilla oli vapaailta 2.2., vuosi siitä kun olimme olleet ensitreffeillä. Kävimme syömässä ranskalaisessa ravintolassa, ja hyvän ruuan jälkeen kotiin päästyämme hajaannuimme hetkeksi omiin puuhiimme. Kun sitten tulin olohuoneeseen, jostain lähti soimaan tuttu alkuintro, joka jatkui sanoilla "Sun silmäs aina mä muistan / kun yltäin murheen puistan..."
Meillä kosintaan kuuluivat siis Tuu mun vaimoksen-kappale, oma olohuone ja paljon haleja. Tietysti vastasin, että totta kai tulen! <3

Sormuksia lähdimme hakemaan vasta seuraavalla viikolla. Monella sormus on mukana jo kosinnassa, mutta meillä oli oikein hyvä päätös jättää sen hankkiminen myöhemmälle. Minun sormeni kun ovat niin pikkuruiset, ettei kauppojen sormuksista yleensä ole olemassa oikeaa kokoa.
Vaikka suurin osa ajasta meneekin tulevasta haaveiluun, on kiva välillä muistella myös menneitä ilon hetkiä :)

Hauskaa karkauspäivää!
Veera

TJ 6 kk!

Tasan puoli vuotta häihin!
Täällä pimeyden keskellä lohduttaa myös ajatus siitä, että puolen vuoden päästä on keskikesä. Lämpöä odotellessa on ehkä hyvä vielä nautiskella lumesta ja pakkasen nipistyksistä poskipäissä.

Ajattelin tässä vaiheessa koota listan asioista, jotka on jo hoidettu. Ehkä tästä on jollekin tulevalle morsiamelle iloa ja/tai hyötyä :)

Tehtyjen asioiden lista, 6 kk häihin

• Juhlapaikka varattu
• Kirkko varattu
• Pitopalvelu varattu, tuovat mukanaan astiat, pöytäliinat ja servietit
• Valokuvaaja varattu
• Kaaso ja bestmanit pyydetty ja lupautuneet avuksi, kaason kanssa juteltu ohjelmasta
• Kukat varattu
• Morsiuspuku hankittu, ompelimon kanssa sovittu korjausten aikatauluista
• Bändi varattu
•  Hotelli varattu vieraille & hääyötä varten
• Hiuskoriste varattu, kampaamoasiaa puitu kaason kanssa
• Hääkengät hankittu, kertaa kolme :D 
• Elämän eka geelikynsien laitto suurin piirtein sovittu
• Meikit hankittu, puuteri ja ripsiväri tosin pitää ehkä vaihtaa
• Kynttiläkipot ja kukka-astiat hankittu
• Kutsuteksti vaiheessa, samoin kutsun ulkonäkö
• Juomat valittu, vielä pitäisi organisoida niiden hakeminen...
• Sulhasen paita (1/2) hankittu
• Huomenlahjasuunnitelmat hyvässä vauhdissa

Mielestäni tässä on jo aika paljon tehtynä, eikö? :) Miten muut ensi kesän morsiamet mahtavat olla valmiina tässä vaiheessa? Enää pari kuukautta, ja päästään niiden oikeasti tärkeimpien valmistautumisasioiden äärelle - nimittäin esteiden tutkintaan ja varaamaan maistraattiin aikaa meitä varten. Ainakaan tässä vaiheessa ei häästressi ole nostanut päätään, enkä usko että muutamaan kuukauteen nostaakaan. Mikäs tässä on ollessa, kun suurimmat murheet liittyvät miehen rusetin väriin!

Bisoux,
Veera

The Aamutakki

Vaimomekko on käsite, joka on levinnyt häähömppää pullollaan olevassa netissä yhtä nopeasti kuin karkkibuffet. Nykyisin lähes kaikki jo tietävät, että vaimomekolla tarkoitetaan vaaleaa mekkoa, jonka morsian laittaa päälleen häitä seuraavana päivänä. Mutta kuinka moni on kuullut morsiusaamutakista?

Seikkailin Etsyn ihmeellisessä maailmassa tässä edellispäivänä ihan muista syistä, enkä varsinaisesti etsinyt oikeasti mitenkään häihin liittyviä vaatteita. Sen sijaan ajatukseni pyörivät aika vahvasti huomenlahjakuvaus-teeman ympärillä (sekin on netissä levinnyt sana, josta en nyt ajatellut kertoa enempää, koska sulhanen lukee tämän varmasti...) ja siksi etsiskelin kauniita, vintage-tyylisiä aamutakkeja ja kimonoja. Olisi ihanaa pukeutua joku sunnuntaiaamu sellaiseen täysin hyödyttömään mutta ah-niin-ihanaan aamutakkiin!

No, siinä etsintöjen lomassa huomasin, että monen valkoisen aamutakin kuvauksessa luki "Bridal Dressing Gown" (normaali hakusanani on ollut Dressing Gown), siis morsiusaamutakki. Se on valmistautumista ja hääyötä varten ajateltu vaatekappale, ja sattumalta suuri osa Etsyn Bridan Gowneista on juuri sen näköisiä, mitä olin yrittänyt löytää. Kaikesta päätellen aamutakit ovat Yhdysvalloissa aika isokin juttu, Suomessa en ole vielä kuullut tästä ilmiöstä.

Paitsi että nyt aion ottaa osaa ilmiöön! En ole mikään suuri ompelija, mutta haluaisin olla. Nyt tuntui siltä, että tarpeisiini sopivaa takkia ei saanut helposti ostettua, joten olisi oikea aika aloittaa tutustuminen ompelukoneeseeni. Joululahjaksi saatuun Pfaffiin. Hui hui.

Minähän olen hyvin harkitseva ja miettiväinen ihminen. Jotenkin kuitenkin kävi niin, että eilen (siis yksi yö idean saamisen jälkeen) aamulla käväisin ennen töitä "inspiroitumassa" Eurokankaan palakankaiden äärellä. Työpäivän jälkeen kotiin tulivatkin sitten minä ja noin viisi metriä pitsiä! Oho!
Nyt pitää enää päättää, tuleeko minun aamutakistani kimono- vai Hollywood-mallinen, ja mihin kohtiin lisätään peittävämpää kangasta.

Niinpä saatte tästä eteenpäin seurata myös käsityöblogia, kun yritän epätoivoisesti opiskella ompelukoneen käyttöä ja olla pilaamatta venyvää pitsikangastani. Toivon mukaan lopputuloksena on upea, pitkä aamutakki, jonka tekeminen ei ole vienyt minulta hermoja. Tässä vähän inspiraatiokuvia (Uuuuu...!) :

 

... Okei joo, tämä viimeinen on jo hiukkasen liikaa.... :D

Toivottakaa onnea!

Veera

Hääyö ja vieraiden majoitus

Nyt se on päätetty - me EMME vietä hääyötä kotona opiskelija-asunnossamme EMMEkä myöskään lähde häistä suoraan lentokentälle tai satamaterminaaliin - me nukumme yön Salon Cumulus-hotellissa.
Ihmeellistä, miten helpottavaa voikaan olla tietää, että juhlien jälkeen on joku paikka missä saa nukkua! (Vai saako...? Heh heh :D)

Meille varattiin Hemmottelupaketti, joka sisältää normaalin buffetaamiaisen, myöhäisemmän huoneen luovutuksen, ja lisäksi kaikkea kivaa kuohuviinistä lähtien hotellihuoneeseen. En voisi olla tyytyväisempi! Rahaa ei mene liikaa, mutta saadaan omaa rauhaa paikassa, jossa ei tarvitse miettiä, kuka vie tyhjän pullon kierrätykseen. Se riittää minulle hemmotteluksi, sillä olenhan koko edellisen päivän ajan prinsessa <3

Perniö on kaukana kaikista minun sukulaisistani, joten olin jo valmiiksi hiukan huolissani siitä, miten kaikki jaksavat ajaa takaisin kotiin, tai toisaalta, miten paljon vaivaa majoituksen järjestäminen toisi vieraillemme. Eipä ole sitäkään huolta enää, sillä varasin Cumulukselta huonekiintiön myös meidän vieraita varten.

Hyvä olikin, että varasin - samana päivänä on muitakin hääpareja liikkeellä, ja kaikki muut löytämäni majoitukset olivat jo täyteen buukattuja. Ajatella, yli puoli vuotta etukäteen!

Vielä jää vieraiden oman harkinnan varaan, miten siirtyä 20 km:n välimatka Perniöstä Salon keskustassa sijaitsevalle hotellille. Ehkä joku myös löytää jonkun ihan uuden paikan, jonne majoittua. Lähellä olisi esimerkiksi Mathildedahl ja kaikki sen suloiset B&B-kohteet.

Meidän harkintaamme jää, miten onnistumme käymään aamiaisella törmäämättä vieraisiimme. Mielestäni on parasta vältellä hämmentäviä kohtaamisia hääyön jälkeisenä aamuna ;)

Seuraavassa postauksessa lisää asiasta, josta sain päähänpinttymän, ja jotenkin vahingossa idea vei koko käden - tee-se-itse -aamutakki.

Bisoux!
Veera

Häävuosi ja ensimmäinen palaveri

Nyt se häävuosi sitten alkaa! Varmaan kaikilla muillakin tänä vuonna juhlivilla on samoja ajatuksia kuin minulla - mihin kaikki aika meni? Pikkuinen paniikki nostaa päätään, mutta toisaalta vatsassa lentelevät perhoset kutittelevat mukavasti.

Minulla jännitystä lisää vielä elämänvaiheen muutos, kun onnistuin päättämään opintoni vuodenvaihteessa. Nyt siirryn sitten työmarkkinoille. On tässä vielä paljon ihmettelemistä.

Pidimme eilen ihan oikean hääpalaverin A:n kanssa. Siis sellaisen, että otin kahvikupin olohuoneen pöydälle, avasin kaikki kokoamani listat, budjetit jne., A otti esille Exelin ja sitten aloimme perkaamaan kaikkea sitä, mitä tarvitaan, että meidän häät ihan todella saadaan järjestettyä. Minä kirjasin kaikki ajatukseni vielä koneelta uuteen HÄÄVIHKOON, jota olen ehtinyt katsella jo monta kertaa palaverin jälkeen. Oli hyvä keksintö ( / lainaus muilta hääbloggaajilta), vaikka itse sanonkin! Vaikka samat asiat olisivat myös koneella ylös kirjattuina, huomaan ainakin itse pitäväni myös paperisesta vihosta, josta voin nopeasti tarkistaa, mitä kaikkea pitikään muistaa. Ainoa pikku miinus on vihon kansikuva - saatan itsekin unohtaa, että juuri se vihko, jossa vaaleanpunainen kissanallekarhu sanoo "Ooops", on hääsuunnitelmien tyyssija :D

Palaverin tuloksena olo on todella huojentunut. Ensinnäkin meillä näyttää olevan kaikki tärkeimmät jutut ihan oikeasti jo tehtynä, lukuun ottamatta miehen pukua, sormusta ja kukkia. Ja alkoholia, josta siitäkin tehtiin päätöksiä ja todettiin, että kyllä se Gancia Asti on hyvää ja sopii meidän alkumaljaksi oikein hienosti.
Myös pikkujutuista iso osa on jo hoidettu - on tuikkukippoa, hiuskorua, silmämeikkejä ja pitsillä koristeltuja Happy Joe -pulloja.
Ja tärkeistä tärkein on edelleen kohdillaan, en malttaisi odottaa että saan mennä naimisiin sielunkumppanini kanssa. Noin kuukauden päästä ollaan oltu yhdessä kolme vuotta, ja joka päivä rakastan tuota hassua matikkamaakariani vaan enemmän (mikä ei toisaalta tarkoita, etteikö välillä olisi myös hiukan huonompia hetkiä). <3

Toiseksi, budjetin lähempi tarkastelu oli myös helpottavaa. Olemme reilusti plussalla omien laskelmiemme mukaan, vaikka häihin uppoaakin - ja nyt pahoittelen outoa sanavalintaa - IHAN SIKANA rahaa! Meidänkin "kyllä-selvitään-viidellä-tonnilla" -juhlien budjetti on melkein kaksinkertaistunut, vaikka edelleen pyrimme välttämään kaikkea ihan ylimääräistä. Isoin yllätys oli kuvaajan hinta, joka vie neljäsosan koko budjetista, lopun voi oikeastaan selittää vieraiden suurella määrällä. Nämä samat juhlat 50:lle hengelle olisivat hyvinkin voineet pysyä siinä ensimmäisessä viiden tonnin suunnitelmassa. Onneksi kaikki näyttää sujuvan niin, että meillä on vielä tänä ja ensi vuonna varaa myös syödä ja käydä lääkärissä, vaikka rahaa meneekin.

Vielä loppuun: Onnea ja menestystä uudelle vuodelle, ja kanssasiskot (ja -veljet), nautitaan nyt! Tavoitehan on, että omia häitä ei (onneksi?) suunnitella kuin kerran elämässä :)

Bisoux!
Veera

Liitutaulullinen hoitamattomia juttuja

Niin se suunnittelu, kuten elämäkin, taas jatkuu!
Paljon olemme jo tehneet, mutta pikkuisia juttuja on edelleen täysin suunnittelematta. Mikäpä sen hauskempaa!

Tänään olen (joulukorttien sijaan) ihastellut ja suunnitellut painattavani kutsut! Tosin samalla tiedän, että ehkä nyt on vielä hiukan liian aikaista, kyllä ne ehtii myöhemminkin hankkia. Yritän malttaa.
Tällä hetkellä olen hirmu innoissani liitutauluista. Ehkäpä siksi myös mustapohjaiset kutsut ovat tuntuneet kaikkein sopivimmilta meille.

Pitäisi ehkä kehittää jokin hyvä tee se itse -liitutauluprojekti tähän hätään. Josta tulikin mieleen, että me muuten vaihdoimme pitopalvelua! Siitä lisää toisessa postauksessa, mutta tämä uusi on lähempää, vanhasta ei ole mitään pahaa sanottavaa, päin vastoin. Uudelta pitopalvelulta tuli kuitenkin menuehdotus, joka kuulosti niin herkulliselta, etten tiedä miten malttaisin odottaa ensi heinäkuuhun asti!!

Kutsujen ja liitutaulujen lisäksi on muitakin juttuja, joita olen ehkä hiukan miettinyt, mutten ole päättänyt vielä mitään.

Vieraille varmaan pitäisi löytää joku majoitusvaihtoehto, koska suurin osa tulee kaukaa.
Kukkasista pitäisi pyytää joku tarjous.
Edelliseen liittyen: kukkien tarvetta on vaikea arvioida, kun ei ole ihan varma, haluaako tehdä paperikukkia vai ei.
Ja vielä samaan syssyyn: mitä kaikkea pöytien koristeeksi oikein pitäisi laittaa? Tai siis, mitä kaikkea pöytään mahtuu, lienee oikeampi kysymys tässä vaiheessa, kun kaapit jo pullistelevat kaikenlaisista kipoista ja kupeista...
Hääautosta en tiedä mitään, paitsi sen, ettei saisi maksaa liikaa.
Mitä meidän (ja monen vieraankin) koirille tehdään? Pitäisikö ottaa koirat juhliin mukaan tai järjestää jotain ovelaa yhteishoitolaa?
Leikitäänkö meidän häissä jotain, vai riittäisikö ihan rento yhdessäolo, puheet ja kimun heitto ohjelmaksi? Ai niin, ja tanssi... Pitäisiköhän käydä tanssikurssi?
Osaisinkohan itse tehdä oman meikkini? Entä kuka laittaisi hiukseni hääpäivän aamuna?
Josta seuraavaan kysymykseen - missä minä nukun häitä edeltävän, ja sitten sen niitä seuraavan, yön?
Entä millaisia polttarit ovat? En ole ikinä päässyt osallistumaan, mutta kai sitä jotain mukavaa voisi tehdä... en sitten tiedä, että kuinka isolla porukalla. Ja mitä mukavaa. Tai että milloin.

Nii-in... kyllä tässä tätä sarkaa vielä riittää ;) vaikka niin riittää aikaakin, ja kuten jo joskus ennenkin on tullut todettua - kyllä me naimisiin joka tapauksessa päästään! Ihan aikataulussa!

Bisoux!
Veera

Ei suunnitelmia tänään.

Rakkauden kaupunki on tänään surun murtama. Tänään hääsuunnitelmat ovat saaneet antaa tilaa maailman asioille. Tänään minulla on vain yksi toive.
Ei enää sotaa, ei enää meitä ja muita.

Courage.
Veera