perjantai 15. heinäkuuta 2016

Kutsu

Tässä lopultakin meidän hääkutsumme! Hyvissä ajoin, päivää ennen H-hetkeä :)






Suunnittelin taiton itse Canva-ohjelmalla. Suosittelen lämpimästi, sitä oli todella helppo käyttää. Selainpohjaiseen printtiensuunnittelun ihmemaahan pääsee ihan vaikka Facebook-tunnuksilla.

Painoimme kutsukorttimme Vistaprintissä, ja olemme olleet erittäin tyytyväisiä niin paperin kuin painojäljenkin laatuun. Valitsimme avattavan, kaksiosaisen kortin, ja sisäsivuille kirjoittelimme sitten lisää infoa kutsutuille (osoitteen, vastausta pyydetään -päivämäärän ynnä muut oleelliset).

Olen tyytyväinen, vaikka itse sanonkin :)

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Hääkynnet, tj 2!


Syntymäpäiväni osui juuri häitä edeltävälle viikolle, ja ihana siskoni antoi lahjaksi hääkynnet <3 Olen tosi huono huoltamaan mitään (kampaamossakin olen käynyt viimeksi kolme vuotta sitten) ja kynteni ovat ihan hyvässä kunnossa, joten päädyimme kynsitaiteilijan kanssa pidentämään muutamaa kynttä geelillä ja muuten vain geelilakkaamaan omat kynnet.

Minun kynteni ovat nuo ranskalaiset, sain nimettömiini myös "jotain sinistä" :) Siskon kynnet olivat huonossa kunnossa joten niihin laitettiin akryylikynnet, ja olin hetken hiukan kateellinen kivasta glitteristä eli siskon kynsiin laitetuista Swarowskeista. Nyt yön yli nukuttuani tykkään kuitenkin omistani ihan kauhean paljon, en enää vaihtaisi <3

Eilinen menikin muuten juhlapaikalla. Tuli todettua, että lakanan silittäminen on kyllä tosi aikaavievää puuhaa. Lisäksi huomasin, ettei meille oikeastaan sovi kynttilöitä pöytiin lainkaan.

HUOMENNA MAISTRAATTIIN!!!! (Kääk!) Jännittää, mutta samalla haluaisin jo että se hetki tulisi...

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Polttarit!!

Täydellinen yllätys! Olin kotiutunut Viron matkalta edellisenä iltana ja lähtenyt kiltisti aamulla töihin. Siellä minä laskeskelin kassaa ja käynnistelin rauhassa tietokonetta, kun käytävästä alkaa kuulua Antti Tuiskua ja kaaso plus siskot tulivat ja hakivat mut! Olin ihan että WHAAAT!! Saanks mä lähtee, eiks mun oikeesti tarvii jäädä tänne töihin? Varmistin vielä työkaveriltakin, että kai te nyt varmasti pärjäätte ilman mua, kun nää nyt tuli hakemaan mua mun polttareihin? Olin vähän sekaisin, mutta ei mun mielestä mikään ihme. Olin odottanut että polttarit olisivat vasta heinäkuussa. Näin pääsivät kyllä yllättämään hienosti :'D

Käytiin brunssilla, jossa loputkin porukasta olivat jo odottamassa. Kun maha oli täynnä suklaalähteeseen kastettuja vaahtokarkkeja, lähdettiin kävelemään ihan outoon suuntaan. Melkein jo huolestuin, mutta turhaan - sain hierontaa ja käsihoitoa, minut oltiin viety kauneushoitolaan! Olo oli oikein zen kun minut haettiin välipalalle. Sitten yhdessä jumppatunnille, kehitettiin käsivoimia ja vähän muitakin kehonosia (oli superhauskaa, vaikka joka paikkaan sattuikin seuraavana päivänä...) ja pidettiin muuten hauskaa. Päivään kuului myös klassinen morsiussauna taikoineen. Illan hämärtyessä saatiin myös yllätys (hihihihi! vieläkin hihityttää!) kunnes päätettiin ensimmäinen päivä hyvän ruuan äärelle. Seuraavana aamuna vielä pidettiin oma brunssi meidän kotona ja sain vastailla kysymyksiin A:sta. En ollut yhtä taitava vastaaja kuin tuleva sulhanen, mutta yli 50 % meni sentään oikein!

Joku oli koko ajan kuvaamassa polttareitteni aikana, mutta syystä tai toisesta minun ei ole annettu nähdä kuvamateriaalia ollenkaan. Hiukan jännittää, meinaako (ihana <3) polttariporukkani keksiä kuville vielä jotakin käyttöä häissä... se jää nähtäväksi.

PS. Vaihdoin blogin ulkoasua taas hiukan, tuli paljon kesäisempi, eikö totta? :)

torstai 9. kesäkuuta 2016

Viro kutsuu

Tänään on päivä, jota olen jännittänyt jotenkin ihan liian paljon. Me mennään risteilylle! Risteileminen ei siis ole se jännityksen aihe, vaikka myrskytuulta onkin lupailtu. Olen meri-ihmisiä eikä pieni tuulenpuuska pelota. Sen sijaan kauheat jännitykset olen kehittänyt siitä, että mun pitää ajaa auto laivaan! Kääk!

Ei siinä varmasti ole OIKEASTI mitään jännää, mutta jotenkin se silti sai minut viime yönä kääntyilemään sängyssä levottomasti ja huolehtimaan vaikka mistä. En ole mikään hurjan taitava kuski. Ehkä A suostuu hoitamaan sen pätkän matkasta, kun ajetaan auto laivaan ja parkkeerataan.

Nyt on mukana passi, Tallink CarOrder -tilauslista, omat ostosuunnitelmat, auton käyttöön oikeuttava valtakirja (auto ei ole meidän vaan isäni), matkavarauslaput ja sokerina pohjalla vielä hääkutsumme, jos joku sattumalta kysyy juomien määrästä ja käyttötarkoituksesta. Huh. Eiköhän näillä selvitä yhdestä 22h risteilystä.

Jännää!

Veera

maanantai 23. toukokuuta 2016

Pieniä, ihania asioita


Vielä hetki sitten oli vaikea uskoa, että kolmen kuukauden päästä meidän häissä juhlittaisiin ilman toppatakkeja ja pitäisi pohtia, miten järjestää aikataulu niin, ettei kukaan vieraista läkähdy auringossa. No, nyt häihin on enää alle kaksi kuukautta aikaa, auringon lämpö hellii ja kesän tuloon on paljon helpompi uskoa. Jokainen voikukka saa minut edelleen hymyilemään, vaikka niitä on näkynyt jo parin viikon ajan, ja meidän takapihammekin on keltaisena merenä sen sijaan että siinä kasvaisi sitä mitä pitää. Hykerryttää ja riemastuttaa ajatus siitä, että tämä on meidän kesä :)

Hääkyyti on edelleen työn alla (=varaamatta ja etsimättä), mutta muuten kaikki alkaa olla kunnossa.

Ensimmäinen iso juttu on, että meillä on molemmilla tänä(kin) kesänä töitä. Lisäksi syksyksi saadut ja talven yli jatkuneen, odottamattomat työpäivät ovat tehneet tämän morsiamen kohdalla budjetin murehtimisesta paljon harvinaisempaa kuin ennen. Toki edelleen välillä havahdun kylmään hikeen ja häähankinta-ajatuksiin, mutta se taitaa olla vanhaa tottumusta. Oikeasti siis kaikki on reilassa, budjetti näyttää plussaa ja rahaa jää vielä ruokaankin. Ei ihme, että on niin levollinen olo! Tällä hetkellä näyttää siltä, että saamme meidän 120 hengen häät juhlittua noin kahdeksallatuhannella eurolla.

Tämän sanottuani joudun kuitenkin toteamaan, että yksi iso hankinta on vielä edessä ja se on JUOMAT. Tarkkaan olen laskenut ja kalkuloinut ja optimoinut ja ja ja... todennut, että meidän häissä ei ole tarkoitus tarjota "ilmaisia kännejä" koko joukolle. Viisi annosta alkoholia illassa tuntuu minun alkoholinkäytölläni absurdilta ajatukselta, joten vieraamme saavat nyt tyytyä siihen, että prosentillisia juomia varataan keskimäärin kuusi kappaletta per nenä. Kerta kiellon päälle. Meillä kun juhlat alkavat alkumaljalla klo 17 ja juhlat kestävät noin puoleenyöhön asti, olisi periaatteessa tilausta kahdeksalle tai yhdeksälle juomalle per juhlija Alkon laskurin mukaan.


Kuva


Niin että jos oma pääni ei pidä, niin voi olla että budjetti venyy ja paukkuu juomia ostaessa, kun hoen samalla fanaattisesti "juomat ei saa loppua kesken"... :D

Tällä hetkellä ajatus olisi pysytellä sellaisessa suunnitelmassa, että alkoholijuomia hankitaan laskennallisesti noin 120 hengelle kuusi annosta. Annokset ovat alkumalja (Gancia Asti, saimme nämä jo lahjaksi äidiltäni ja siskoltani <3), kaksi kaatoa viiniä ruuan kanssa (eli kymmenen tonkallista, 1/3 valkoista rieslingiä ja 2/3 punaista syrah-sekoitusta) ja kolme olutta / siideriä. Lisäksi boolia (mustaviinimarjanlehtijuoma ks. ohje) valmistetaan kaksi annosta kaikille juhlijoille, siitä noin kolmasosa jätetään alkoholittomaksi. Alkoholitonta kuplajuomaa, esim. kokista, varataan noin 30 litraa(!).

Faktahan on, että meidän häät on hiukan kaukana kaikesta. Autoilijoita on siis useampia, ehkä jopa kymmeniä. Lisäksi mukaan on kutsuttu paljon lapsia ja muita, jotka eivät muutenkaan joisi alkoholia. Luulisi siis viinasten riittävät niille, jotka oikeasti voivat juoda niitä!

Haemme juomat Tallinnan-laivalta, jotkut Tallinnasta kun ei laivan valikoimista saada. Tallinkin Car Order- ja Pre Order-tilaukset tulivat laskujemme mukaan a) helpoimmiksi ja b) osittain halvemmiksi kuin mikään muu vaihtoehto. Hintaa kaikille meidän juomille tulisi (jos siis en lähde hamstraamaan, "koska kyllä meidän on pakko tarjota konjakkia ja kermalikööriä kans") noin 500 euroa.

Voin kertoa että tätä "pariskunnan yhteistä lomaristeilyä" on sitten suunniteltu ja tilauksia pohdittu niin, että en jaksa enää miettiä enempää. Nyt vaan toivotaan että kaikki menee hyvin. En ole ikinä ajanut autoa laivaan, saati sitten käynyt hakemassa juotavaa Virosta tai mistään muualtakaan, ja nyt olisikin sitten aikamoinen lasti tiedossa. Hiukan jännittää! Kesäkuun alussa se on menoa.


Kuva

Sitten lisää ihania pikkuasioita. Urjalan Makeistukkuun ei olla vielä laitettu tilausta vetämään, mutta karkkipussit löytyivät ihan sattumalta! Kerrankin olin oikeaan aikaan oikeassa paikassa, kun Tigerissa oli juuri laitettu esille kevätteeman värisävyt eli persikka-mintunvihreä-vaaleansininen. Juuri ne ihanat värit jotka meidän häissä näkyy! (tai no, sinistä on kyllä vähän vähemmän.) Hyllyssä oli sopivasti kuvassa näkyvän tapaisia paperipusseja myytävänä, olisiko ollut 30 kpl / pakkaus. Käytin viimeiset mukana olleet pennoset, mutta kyllä kannatti!
Ja siis olivat ne oikeasti ihan edullisia pussukoita, minulla vaan oli tosi vähän rahaa mukana :)

Karkkiakin on jo kertynyt erilaisista alennusmyynneistä komeroon kymmenisen kiloa. Nam!


Kuva
Häiden musiikkikin alkaa varmentua. Häävalssi meillä on jo päätettynä, ja bändi treenailee sitä kovasti - uuden saksofonisti-virtuoosinsa kanssa, kuulemma. Siunaustilaisuuden musiikki oli vielä hiukan kysymysmerkki, joten kävimme kuuntelemassa Salossa Uskelan kirkossa häämusiikkia. Soittajina olivat kaikki Salon kanttorit ja saimme oikein henkilökohtaisen kutsun, joten tottakai menimme sinne emmekä esimerkiksi kotimme viereisellä mäellä olevaan kirkkoon.

Meillä todennäköisesti soivat kirkossa Pachelbelin Canon ja virsi 822 Se tuntee onnen syvän (Suvivirren melodia), mutta toisesta marssista olemme vielä hiukan erimielisiä. Minusta Hakanpään Trumpettisoitto on i-h-a-n-a, kevyt ja iloinen, mutta A:n mielestä Melartinin Prinsessa Ruusunen olisi tilanteeseen ihan mahdottoman hyvä ja sopiva, varsinkin alkufanfaarinsa takia. Saa nähdä mitä vielä päätämme! Näytteitä näistä kaikista voi kuunnella esimerkiksi Oulun seurakunnan sivuilta.

Sivumennen sanoen, olen tosi onnellinen siitä, että A suostui tulemaan mukaan kirkkoon! Sitä ei voi pitää mitenkään itsestään selvänä asiana.

Ehkä tässä on jo riittävästi pieniä, ihania asioita yhteen postaukseen. Tästä piti nimittäin tulla ihan lyhyt juttu, mutta kas kun innostuin... :) Seuraavaksi on todennäköisesti luvassa matkakertomus Viron juomanhakumatkalta. Kenties siitä tulee hurja seikkailu, tai sitten selvitään kunnialla, ei voi tietää!

Ensi kertaan!
Veera

torstai 7. huhtikuuta 2016

Vihkiminen varattu!

Hei pitkästä aikaa! Olen tainnut siirtyä hääsuunnittelussa vaiheeseen, jossa kaikkea pientä tapahtuu koko ajan mutta kaikki hyvä blogikirjoitteluaika menee hääsäästöjen kartuttamiseen. Työt siis haittaavat harrastuksia! Myös kevätflunssa pääsi iskemään ja vei loputkin voimat hetkeksi, mutta niin vaan siitäkin selvittiin :)

Häiden suhteen on tapahtunut isoja juttuja, pelkkää hyvää.
Tärkeimpänä varmasti se, että maistraatti on nyt varattu! Meidät vihitään pienen seurueen nähden Turun maistraatissa 15.7. eli hääjuhlaa ja siunausta edeltävänä perjantaina.
Tuntuu taas todellisemmalta, vaikka samalla en vieläkään oikein voi uskoa todeksi, että olen vähän yli kolmen kuukauden päästä vaihtamassa siviilisäätyä. On se kuitenkin vähän hurjaa, vaikka ihan kauheasti jo odotankin rouviintumista.

Toinen vähintään yhtä tärkeä rajapyykki tuli ylitettyä, kun mies haki sormukset kaiverruksesta! Minun ei pitänyt nähdä sormustani lainkaan etukäteen, mutta pakkohan se oli testata... Oma vihkisormukseni on hyvin yksinkertainen, tyylikäs ja pyöreä. Se on keltakultaa, paitsi kiven ympäriltä, ja pieni valkokultainen ripaus saa vihkin istumaan kihlani viereen täydellisesti <3
Myös A:lle tulee toinen sormus, jossa on vastaavasti molempia kullan värejä.
Kuvia en halua vielä laittaa, joten simppeliä, ihanaa sormustani saatte odotella (niin kuin minäkin) loppukesään ja valokuvaajan tuotoksiin asti. En olisi halunnut ottaa sormusta enää pois, mutta pakkohan se oli, vielä...

Jo aika moni vieras on ilmoittanut tulevansa häihin, jaVistaprintillä painatettuja, Canvalla suunnittelemiani kutsuja on kehuttu kovasti. Kunhan suurin osa on ilmoittautunut, laitan meidän kutsusta esittelyn tänne blogiin oikein kuvan kera.
Karkkibuffettia varten olemme ostelleet jo seitsemän kiloa karkkia, vielä ainakin kolme kiloa pitää hamstrata. Tai no, koska olen oikea karkkihiiri, ehkä voisi saman tien laittaa tavoitteen toiseen seitsemään kiloon! Namnam..! (Okei, oikeasti pitäisi ostaa enää kolme kiloa karkkia. Katsotaan nyt.) Jotain lasiastioita olen myös ehtinyt katsoa jo valmiiksi.
Hääpukuni on nyt ompelijalla purettavana, en malttaisi odottaa! Haluaisin jo saada sopivan kokoisen puvun päälleni. Pukuompelijaa en voi vauhdittaa, mutta ehkäpä keksin sillä välin vielä jotakin pientä hääaiheista tekemistä... Esim. matka Viroon voisi olla kohta ajankohtainen.

Näin se juhla valmistuu, pikkuhiljaa. Puspus <3
- Veera

maanantai 29. helmikuuta 2016

Karkauspäivä ja kosinta

Hei taas, erityisesti kaikki naimattomat naiset, jotka olette iskeneet silmänne johonkin komistukseen. Tänään on se päivä!

Perinteen mukaan nainen ei saanut kosia miestä. Vain yksi päivä joka neljäs vuosi teki poikkeuksen. Karkauspäivä on siis perinteisesti ollut naisten päivä, tänään saa siis kosia! Ja jos mies kieltäytyy, hänen täytyy hankkia kosijalleen hamekankaat. Win-win -tilanne, siskot! ;)

Kuva flikr.comista

Karkauspäivä sai minut muistelemaan omaa kosintaani. Se ei ollut karkauspäivä, vaan ihan tavallinen 2.2. vähän yli vuosi sitten. Tai no, kaikille muille se oli aika tavallinen päivä, mutta meille ei.

Olimme puhuneet yhteisestä tulevaisuudesta melkein ensitapaamisesta asti. Asettelimme tiettyjä rajoja, jottemme ryhtyisi mihinkään liian innokkaasti: piti selviytyä kuukaudesta, jolloin olimme töissä leireillä emmekä nähneet toisiamme juuri lainkaan, piti selviytyä kummankin sukujen juhlista, piti nähdä, miten joulun pyhät sujuisivat. Kaikki tämä käytiin läpi hyvällä menestyksellä, joten ilmassa alkoi leijua pienen pieni odotuksen poikanen...

Meillä molemmilla oli vapaailta 2.2., vuosi siitä kun olimme olleet ensitreffeillä. Kävimme syömässä ranskalaisessa ravintolassa, ja hyvän ruuan jälkeen kotiin päästyämme hajaannuimme hetkeksi omiin puuhiimme. Kun sitten tulin olohuoneeseen, jostain lähti soimaan tuttu alkuintro, joka jatkui sanoilla "Sun silmäs aina mä muistan / kun yltäin murheen puistan..."
Meillä kosintaan kuuluivat siis Tuu mun vaimoksen-kappale, oma olohuone ja paljon haleja. Tietysti vastasin, että totta kai tulen! <3

Sormuksia lähdimme hakemaan vasta seuraavalla viikolla. Monella sormus on mukana jo kosinnassa, mutta meillä oli oikein hyvä päätös jättää sen hankkiminen myöhemmälle. Minun sormeni kun ovat niin pikkuruiset, ettei kauppojen sormuksista yleensä ole olemassa oikeaa kokoa.
Vaikka suurin osa ajasta meneekin tulevasta haaveiluun, on kiva välillä muistella myös menneitä ilon hetkiä :)

Hauskaa karkauspäivää!
Veera