keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Kirkkohäät with a twist

Tässä viime aikoina olemme pohtineet ja sukulaiset ovat nostaneet ilmoille ajatuksen, että menisimme jo kesällä 2016 naimisiin. Siihenkin on vielä yli vuosi aikaa, joten olen itsekin lämmennyt pohtimaan asiaa. Faktahan on, että minulla on jo sellaiset suunnitelmat kasassa, että häät voitaisi pitää vaikka tänä kesänä...

Olisihan se ihanaa, että pääsisin vaimoksi nopeammin - en malttaisi odottaa! Mutta jos jotakin käsittämätöntä onnenpotkua ei tapahdu tai suurta sponsoria löydy, niin karu totuus on hyväksyttävä: rahaa on liian vähän. Tämän kesän aikana voimme irrottaa häihin korkeintaan 2000 euroa (muut tulot menevät elämiseen, lääkärikäynteihin, asuntosäästötilille... kohteita riittää!), ja jos budjetti on max. 7000 e, niin eihän sillä pitkälle pötkitä...
Onneksi minulla alkaa valmistuminen, ja sitä kautta paremmat palkat, jo siintää näköpiirissä. Vuoden 2016 aikana hääbudjetti saadaan varmasti kasaan. Tai no, kunhan onnettomuuksilta vältytään, niin rahat saadaan kyllä kasaan.

Kuten joskus aiemmin (ehkä) mainitsin, olemme päättäneet mennä naimisiin Perniön Pyhän Laurin kirkossa. Kirkkoon tosin ei ole oltu vielä yhteyksissä, kun häihin on vielä niin paljon aikaa - edelleen yli kaksi vuotta. Kyseessä olisi avioliiton siunaaminen - varsinainen naimisiinmeno tulee siis tapahtumaan maistraatissa. Meillä kun on tällainen seka-avioliitto tulossa.

Perniön kirkko. Kuva

Perniön kirkko on A:n vanha kotikirkko, ja vaikka kristinusko ei enää olekaan hänen juttunsa, niin paikkana hän kuulemma tykkää juuri tästä kirkosta kovasti. Minä puolestani olen kristitty, kirkkoherran tytär. Siis ihan tavallinen tyttö, mutta minulle merkitsee paljon se, että avioliittoni saa siunauksen papilta, seurakunnalta ja Jumalalta. Uskon kyllä, että enimmäkseen kyseessä on mun ja Jumalan välinen asia, mutta tuntuu siltä, että oman yhteisön kautta viesti välittyy paremmin. Jos ei muuten, niin omat ajatukset jäsentyvät siinä kummasti, kun pappi asettelee ne järkeviksi lauseiksi.

En ole vielä käynyt Perniön kirkossa sisällä, mutta kuvia olen nähnyt. Kaikesta päätellen kyseessä on todella hieno kirkko - vanha ja suuri kivikirkko, jota on restauroitu ihan hiljattain. Minunkin kotikirkkoni on kivinen, joten paikka vaikuttaa kotoisalta suuresta koostaan huolimatta. Vaikka pienissä (puisissa) kirkoissa on ihana tunnelma, en pane pahakseni, vaikka meidän häitä vietettäisiinkin astetta mahtipontisemmassa rakennuksessa - varsinkin, kun oma sukuni osallistuu yhteislauluihin ja muutenkin täyttää yleensä tehokkaasti tilan kuin tilan :)

Koska paikka on vieras, en tietenkään tunne myöskään salolaisia pappeja yhtään. Meille olisi kuitenkin tärkeää, että pappi ymmärtäisi tilanteemme - siis sen, että toinen ei kuulu kirkkoon, eikä ole liittymässä siihen (ainakaan hyvin pitkään aikaan). Kokemuksesta tiedän, että pappeja on monenlaisia, ja tiukemman linjan Raamatun tulkitsija ei tosiaan olisi meidän häitämme varten. Tietysti rimaa nostaa myös oman äidin pappeus. Hän ei ole nimittäin yhtään pöllömpi.

Tietysti vaihtoehtona olisi myös pyytää äitiä siunaamaan meidän liittomme. Se olisi helppoa ja halpaa - äiti tuskin veloittaisi meiltä mitään, siunaamisen voisi järjestää juhlapaikalla, ja papilla varmasti riittäisi tietoa hyvää puhetta varten. Ei minulla varsinaisesti olisi mitään tällaista järjestelyä vastaan. En kuitenkaan ajatellut päätyä tähän, silä haluaisin äitini saavan rauhassa keskittyä hääjuhlaani ihan vain morsiamen äidin roolissa. Siinäkin on vastuuta ja työtä kerrakseen! Sitä paitsi vihkipappinamme äidilläni ei olisi mahdollisuutta tuhertaa itkua toimituksen aikana, ja annan sen tilaisuuden hänelle enemmän kuin mielelläni :)

Kuva

Koska hääseremonian paikka on jo päätetty, nyt pitäisi enää löytää paikka juhlimiseen. Hyviä ehdokkaita on, ja pariin on jo näytöt varattuna, joten niistä varmaankin seuraavassa postauksessa lisää!

PS. Jos joku on järjestänyt / järjestämässä häitä Salon seudulla (/Paimiossa /Turussa /Kaarinassa ym., lähialueella) ja keksii ehdottaa hyvää ja budjettiin sopivaa pitopalvelua, nyt olisi hyvä hetki! Niiden kilpailuttaminen on vuorossa seuraavaksi...


2 kommenttia:

  1. Hei, mä en tiennyt että säkin olet uskossa. Mahtavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Jos ei tässä muutu (tai ole jo muuttunut) suvaitsevaiseksi niin en kyllä tiiä että missä sitten. Jotkut tutut ja sukulaiset on olleet A:n ateismista ihan varpaillaan, ja ateistien nettikeskustelijoiden parissa tämä meidän tulevan liiton pohja on välillä tuomittu epäonnistumaan. Mun mielestä on ihan mahtavaa, että toisaalta A antaa minun olla ja uskoa juuri niin kuin uskon (ja minä vastaavasti annan hänen olla uskomatta), toisaalta taas saa itse pohtia, että mihin sitä oikeastaan uskookaan. Mun usko on oikeastaan vaan jalostunut, ja pystyn nyt erittelemään sitä ääneen paremmin, sen jälkeen kun olen mieheni kanssa lyönyt hynttyyt yhteen :)

      Toki välillä on hetkiä, kun pohdin, että mitenkäs perinteisten koko perheen joulukirkkojen käy... ^^'

      Poista