"Sellainen, missä voi tanssia."

Budjetin säätämisen, kausityöpaikkojen hakemisen ynnä muun käytännöllisen hääsuunnittelun sijaan päätin, että nyt riittää työt hetkeksi, ja annoin itselleni luvan vähän haaveilla. Mistäpä muustakaan tuleva morsian haaveilisi niin kuin hääpuvusta! 

Itse asiassa olen etsiskellyt kuvia erilaisista hääpuvuista jo pitkän aikaa netistä niinä vähemmän kiireisinä hetkinä (tai hetkinä, jolloin pitäisi aloittaa siivoaminen, ruuanlaitto ym). Hääpukujen ihailu on kuulunut nettikäyttäytymiseeni suurin piirtein yläkoulusta asti, vaikken koskaan uskonutkaan itse pääseväni edes lähelle oman puvun ostotilannetta.

Netin lisäksi loin pilvilinnoille perustaa katsomalla Areenasta Satuhäät-jaksoja ja etsimällä vielä päälle vähän Hulluna häämekkoihin-sarjaa.

Huomaan, että osa morsiuspukuihanteistani on hitusen päässyt muuttumaan vuosien varrella.
Lapsena olin sitä mieltä, ettei ole hääpuku eikä mikään, jos ei siitä tule prinsessa mieleen. Käytännöllisyys tai se, voisiko mekossa ihan oikeasti tanssia, ei ollut silloin lainkaan tärkeää.

Kuva

Yläkoulu- ja ehkä vielä lukioiässäkin olin suuri korsettien ystävä. Kuvittelin myös, ettei kukaan itseään kunnioittava nuori morsian menisi olkaimellisessa puvussa naimisiin. Ihaninta, mitä netti saattoi tarjota, oli jokin suurin piirtein tämän näköinen:

Kuva

Sitten totesin, että hihat olisi oikeastaan ihan must. Olen itse leveäharteinen, ja näytän uimarilta olkaimettomassa puvussa. Se ei tietysti ole välttämättä huono asia, mutta... no, kun minä niin haluaisin näyttää sirolta ja elegantilta. Hihojen lisäksi mukaan tuli pitsi, ja samoin tykästyin kovasti ihoa myötäileviin malleihin, kuten tässä kuvassa näkyy.

Kuva

Mutta yksi tyyli on aina ollut ylitse muiden. Olen imenyt siitä vaikutteita parhaan osaamiseni (joka ei aina ole kovinkaan kummoinen) mukaan arkityyliini, ja myös hääpuvuissa olen aina pitänyt tämän aikakauden tyylistä. Kyseessä on 1950- ja 60-luku, eli ampiaisvyötärö ja leveät helmat.
Ehkä ihaninta 50-luvun tyylissä ovat mielestäni aina olleet kengät. Silloin sitä osattiin tehdä kauniita korkokenkiä ja audreyhepburnmaisia ballerinoja! Aikakauden tyyliin sopivissa hääpuvuissa parasta onkin se, että ne ovat usein ns. "tea lenght"- eli nilkkapituisia, jättäen ne ihanat kengät näkyviin. Vähän tähän tyyliin:

Kuva

Vaikka ajattelinkin käyttää suurimman osan hääpäivästäni korottomia kenkiä, niin vanha rakkaus korkoihin ei hevillä sammu. Sitä ei sammuta edes sijoiltaan menevä polvilumpio tai vaivaisenluu. Ja tällaisessa mekossa tämä minulle niin tärkeä osa pukeutumistani tulisi oikeasti näkyviin. Ah! <3

Aina voi haaveilla!

... Näin siis ajattelin, ja samalla siirryin Tori.fi-sivuille selaamaan, millaisia käytettyjä hääpukuja siellä olisi tarjolla. Haluan ehdottomasti käytetyn hääpuvun, eikä kyse ole vain rahasta. Tietysti myös hintaa katselin sillä silmällä, että budjettia pitäisi varmaan järkevöittää. Silti, tärkein syy on ekologinen. En halua mitään kertakäyttötavaraa, en myöskään hääpukua.

Ihan yhtäkkiä yksi ilmoitus vain pomppasi silmilleni, eikä päästänyt minua jatkamaan. Siinä se nyt oli. Ihana, uniikki, minun näköiseni puku, ehkä oikean kokoinen, ja oikeassa hintaluokassa.

Laitoin äkkiä varmistusviestiä siskolleni: voiko hääpuvun ihan oikeasti ostaa näin aikaisin? Mitä minä nyt teen? Häihin on aikaa vielä kaksi vuotta, eikä ole rahaa eikä mitään. Sisko vastasi, että tottakai voi, jos se tuntuu omalta. Ja niinhän se on: ei niitä omalta tuntuvia "The Dress"ejä kävele vastaan ihan joka päivä. Tässä en nyt lähde enempää avaamaan tätä pukua, ettei tuleva sulho saa mitään ennakkoja blogin kautta. Vinkkinä kuitenkin: siinä on helppo tanssia.

Niinpä tämä tuleva morsian suunnistaa pukusovitukseen! Iiiiiik! Jännittää, vatsassa lentelee perhosia, mutta samalla on jotenkin ihana olo: tästä se ihan oikeasti lähtee. Meidän häistä tulee todellista.