Sokerihiiri sisälläni

Olen saanut loistokkaan, hienon ja ehdottomasti toteutettavan idean! Saman idean tosin on saanut aika moni muukin häiden järjestäjä tässä viime vuosina, tai näin voisi ainakin päätellä siitä, miten paljon karkkibuffet -ilmiö on saanut palstatilaa hääblogeissa.

Kaikki kuvat Pinterestistä.

Olen sellainen sokerihiiri, ettei pelkällä kakulla päästä kuin alkuun. Minulle jälkiruoka on aina ollut ruokailun tärkein osa, ja lisäksi rakastan irtokarkkeja, suklaata ja salmiakkia, marmeladeja ja jopa viinikumeja. Tämä on siis oikeastaan vain hyvin luonteva lisä näihin häähaaveisiin.
Parastahan tässä on, että karkkibuffetin saa koottua kohtuullisen rauhallisella rahanmenolla, varsinkin  kun suvulla on hurjat määrät kippoa, kulhoa ja maljaa mitä lainata karkkien asemointia varten.
Lisäksi buffetin kokoamisen voi aloittaa jo nyt, koska karamellit usein säilyvät kevyestä vuoden - pari. Myös mm. kuivattuja omenarenkaita on hyvä tehdä itse, mikä tarkoittaa, että äitiemme kuivureille on paljon töitä - olettaen, että mökin omppupuu tuottaa satoa...
Sisäinen sokerihiiri-tarjoushaukkani on siis hyvin virittyneessä tilassa parhaillaan.

Koska häiden teemavärit ovat vihreä, ruskea ja valkoinen, olisi karkkienkin hyvä jatkaa linjaa edes hiukan. Pakkohan näihin väreihin on lisätä vielä mustaa, koska lakritsi on sekä minun että miehen lempparikarkkia. Myös liitutaulutarrat sopisivat kahden opettajan häihin paremmin kuin hyvin. Onneksi kaiken maailman värikoodioppaat ja tee-se-itse-karkkibuffetneuvojat kertovat, että neljä väriä on vielä ihan ok, kunhan siitä ei enää lipsuta.

Tässä on käytetty tasoja mielestäni hienosti hyväksi. Meille ei kyllä tule mitään kirjaimia herkkujen keskelle, mutta ehkä joku kukka-asetelma, koristeoksa tai pompom-juttu päätyy samaan pöytään herkkujen kanssa. Lintuhäkki on ihana!

Tässä on juuri oikeat värit...

...kuten tässäkin. Myös purkit ovat hienot!

Useampaa vihreän sävyä, mustaa ja valkoista. Hyvin sopivat yhteen :)

Vaikka pöydän pinta on helppoa muokata useampaan tasoon, käyttämällä apuna esimerkiksi liinan alle piilotettuja kirjoja, täytyy silti sanoa että tämmöinen kaappijuttu on minusta aika mieletön:

Isosedän kaapin uusi elämä?

Hääpaikallamme saattoi jopa olla jonkinlainen käyttämätön, kivan väriseksi maalattu kaappi, joten ehkä pääsen vielä toteuttamaan oman karkkikaappini. Jää vielä nähtäväksi, millaiseen astiaan Vihreät Kuulat ja muut ihanuudet päätyvät, mutta koitan päivittää tänne karkkibuffetin vaiheita palasten loksahdellessa kohdilleen :)

 Veera