tiistai 22. marraskuuta 2016

Muita hidasteita, eli tekosyy blogihiljaisuuteen

Yksi merkittävä tekijä on hidastanut keskittymistäni hääjuttuihin - tai oikeastaan mihinkään muuhunkaan ylimääräiseen. Häälahjamme, saanko esitellä (valkoinen perhoskoira kuului jo ennen häitä vakiokalustoon, ja edusti myös häissä):


Summa!


Tämä tulevaisuuden toivo, koulu-, luku- ja kaverikoira (ainakin emännän mielestä) oli häiden aikaan huimat kolme päivää vanha. Rodultaan hän on labradorinnoutaja, väriltään ruskea ja erikoisominaisuutena hänellä on nenän päällä kulkeva ridge - siis viiva, jossa karva kasvaa eri suuntaan. Kävimme noutamassa noutajavauvamme pari kuukautta häiden jälkeen, mikä kummasti vauhditti kodin siivoamista :) Samalla tietysti blogin kirjoittaminen hiukan kärsi, samoin muut jutut. Enpä olisi ennen häitä uskonut, että oltaisiin lähettämässä kiitoskortit vasta joulukorttien kanssa!

Murehtuminen alkaa jo helpottaa, ja joka päivä nämä kaksi nassikkaa pitävät huolen siitä, ettei sellaiselle jää tyhjiä hetkiä päivien aikana. Eikä oikeastaan yölläkään. Pentu kun haluaa edelleen ulos ainakin kerran yön aikana, useimmiten varttia ennen kuin herätyskelloni olisi soinut... :D

Häiden jälkeen olemme myös hoitaneet uhkaavasti karttunutta pankkitiliä ostamalla AUTON. Pieni askel ihmiskunnalle, mutta valtava harppaus (vapauteen) meille! Onhan tää aika siistii! Tosin ensimmäinen huolto ja katsastus jo kolkuttelevat ovella, mutta mitä siitä, sillä saimme jo kokea talvirenkaiden vaihtamisen romantiikkaa. Ah!

Elämä jatkuu häiden jälkeen, ja seuraavaksi onkin vuorossa ihana joulu <3 Voi olla, että ehdin kunnolla hääkuviimme kiinni vasta näiden talven juhlien jälkeen, mutta mitä siitä. Olennainen on kuitenkin tässä:
naimisissa on ihan mahtavaa!

Pusipus kaikille ja iloista adventtia (se alkaa jo ensi sunnuntaina, iiiik!)

Veera

perjantai 26. elokuuta 2016

Hengissä ollaan!

Hei taas kaikki! Häistä on nyt kulunut reilu kuukausi, minkä aikana olen moneen kertaan jo melkein kirjoittanut blogiin, mutten ole pystynyt siihen.

Meillä oli ihanat ja hauskat häät, mutta muutaman takaiskun takia (joista kerron, tai sitten en kerro, lisää myöhemmin) minulla on mennyt kuukauden päivät häistä toipumiseen. Vielä edellispäivänä itkin aviomiehen (<3) sylissä näitä murheitani, ja sitten samalla itkin vähän sitäkin, että miten tyhmä itse olen, kun itkeskelen semmoisten minimaalisen pienten asioiden takia... Mahtaako kukaan muu olla samanlainen itkeskelijä kuin minä? Mutta nyt, lopultakin, olen taas pääsemässä kiinni siihen, että olihan meillä hauskaa!

Niinpä tästä eteenpäin alan tiputella meidän häissä olleita juttuja teemoittain, tai ainakin sinne päin :)

Tähän tekstiin haluan laittaa vielä pari ihanaa sneak peak -kuvaa meidän häistä, erittelemättä sen kummemmin että missä kohtaa iltaa ne otettiin. En voi kuin suositella meidän kuvaajaa, Petteri Mäntysaari otti superhienoja kuvia ja oli hauskaa seuraakin vielä siihen päälle! Tässä muutama esimerkki hänen otoksistaan meidän päivästä. Olkaa hyvät! (Nää on niin ihania! Ethän silti kopioi ilman lupaa!)




Hääkenkien vaihto suoritettu, häävalssi alkaa...

Myös meidän Lexi päätyi mukaan häihin!


maanantai 18. heinäkuuta 2016

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Häiden ohjelma, niin kuin on suunniteltu

Tämä kuva löytyy meidän hääpassistamme yhdeltä sivulta, kertokoon se tavoitteesta enemmän kuin tuhat sanaa:




Tällä hetkellä luulisin, että häävalssimme alkaa klo 22. Miten käy, se nähdään HUOMENNA!!!

Maistraattipäivä, olen nyt ROUVA

Olen ihan hurjan onnellinen <3

Kun on keskiviikosta asti ollut kovin, kovin huolissaan kukkien, pöytäliinojen, ajan ja organisoinnin riittävyydestä, tuntui hassulta ajaa Turkuun maistraattiin. Valmiskimpun ja ihanan, valkoisen kesämekkoni kanssa astelin sitten rankkasateesta maistraattiin, ja tietysti olin unohtanut vielä paperitkin kotiin! Se ainoa asia mikä olisi pitänyt muistaa :P Onneksi selvisimme tästäkin, notaari uskoi muutaman kysymyksen jälkeen että minä olen minä ja päästiin jatkamaan.

Vihkiminen oli lyhyt, ja olin jotenkin ajatellut sen ihan simmpeliksi jutuksi. Sellaiseksi ruokakaupassa käymiseen verrattavaksi pikku poikkeamaksi matkalla kohti lauantaita ja isoja juhlia.
Olin niin väärässä!

Kaksi minuuttia ennen vihkimistä alkoi jännittää niin, etten voinut päästää enää irti A:n käsivarresta. Jännityn onneksi laantui kun pääsimme vihkipöydän ääreen, mutta sitten siinä Tahdon-kohdan jälkeen, kun notaari jatkoi vielä puheella, minua alkoi itkettää ihan tosissaan. Siinä sitten rutistin oman tuoreen aviomieheni kättä ja pidättelin isompia nyyhkäisyjä. Meille puhuttiin niin kauniita sanoja, ja paikalla olleiden läheisten silmäkulmat olivat niin kosteat, että nyyhkytimme ja onnittelimme toisiamme ihan meille varatun ajan loppuun asti.

Tästä opin, että maistraattihäät ovat myös valtavan kauniit ja tunteikkaat, kunhan sinne on kutsuttu oikeat ihmiset <3

Kuvat tulevat myöhemmin, ei ole ehtinyt tänään laittaa kameraa kiinni tietokoneeseen sattuneesta syystä!

Kutsu

Tässä lopultakin meidän hääkutsumme! Hyvissä ajoin, päivää ennen H-hetkeä :)






Suunnittelin taiton itse Canva-ohjelmalla. Suosittelen lämpimästi, sitä oli todella helppo käyttää. Selainpohjaiseen printtiensuunnittelun ihmemaahan pääsee ihan vaikka Facebook-tunnuksilla.

Painoimme kutsukorttimme Vistaprintissä, ja olemme olleet erittäin tyytyväisiä niin paperin kuin painojäljenkin laatuun. Valitsimme avattavan, kaksiosaisen kortin, ja sisäsivuille kirjoittelimme sitten lisää infoa kutsutuille (osoitteen, vastausta pyydetään -päivämäärän ynnä muut oleelliset).

Olen tyytyväinen, vaikka itse sanonkin :)

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Hääkynnet, tj 2!


Syntymäpäiväni osui juuri häitä edeltävälle viikolle, ja ihana siskoni antoi lahjaksi hääkynnet <3 Olen tosi huono huoltamaan mitään (kampaamossakin olen käynyt viimeksi kolme vuotta sitten) ja kynteni ovat ihan hyvässä kunnossa, joten päädyimme kynsitaiteilijan kanssa pidentämään muutamaa kynttä geelillä ja muuten vain geelilakkaamaan omat kynnet.

Minun kynteni ovat nuo ranskalaiset, sain nimettömiini myös "jotain sinistä" :) Siskon kynnet olivat huonossa kunnossa joten niihin laitettiin akryylikynnet, ja olin hetken hiukan kateellinen kivasta glitteristä eli siskon kynsiin laitetuista Swarowskeista. Nyt yön yli nukuttuani tykkään kuitenkin omistani ihan kauhean paljon, en enää vaihtaisi <3

Eilinen menikin muuten juhlapaikalla. Tuli todettua, että lakanan silittäminen on kyllä tosi aikaavievää puuhaa. Lisäksi huomasin, ettei meille oikeastaan sovi kynttilöitä pöytiin lainkaan.

HUOMENNA MAISTRAATTIIN!!!! (Kääk!) Jännittää, mutta samalla haluaisin jo että se hetki tulisi...